Arkikuvia ja outoja unia

En osannut päättää viimeistä äitienpäivälahjaideaa, koska vaihtoehtoja oli niin paljon. Ajattelin, että tämän sunnuntain idea voisi olla joku kotiin liittyvä. Lopulta päädyin listaamaan kaksi vinkkiä. Jos äiti tykkää puutarhanhoidosta, voit antaa lahjaksi pihasuunnittelun. Ammattitaitoisella avulla piha voi saada aivan uuden elämän! Avaimet käteen -periaatteella toimivan suunnitelman tekeminen maksaa maltaita, mutta edullisempiakin vaihtoehtoja on erityisesti niille, jotka tahtovat tehdä itse, mutta tarvitsevat vain uusia ideoita ja tuoretta näkökulmaa. Asiaan voi perehtyä vaikka sivustolla:  https://pihakorento.fi/index.php/pihasuunnittelu/ Jos äitisi ei ole puutarhaihmisiä, mutta rakastaa puhdasta, kaunista kotia, voit antaa lahjaksi vaikka kotisiivouksen tai lahjakortin sisustusliikkeeseen. Sisustuslehden vuosikerta on myös kiva äitienpäivälahja.  Toivon, että joku sai apua tai ideoita tämän viikon äitienpäivälahja -aiheisesta 7x -sarjasta. Lahjaideoita tulen varmasti julkaisemaan j

Tämä lahja sopii kaikille äideille, jotka tahtovat kehittää itseään tai kokeilla jotain uutta, mutta vaatii antajaltaan ennakointia.  Äitienpäivä on aivan kesän kynnyksellä ja kesähän on täynnä ihania kesäkursseja! Kiinnostaako äitiäsi taiteet, jooga, kirjoittaminen, luonto, ratsastaminen tai vaikka SUP-lautailu? Nyt löytyy vaikka minkälaista kurssia alkukesästä syksyyn!  Jos äitisi luonne ei taivu ryhmätoimintaa, lahjaksi voi yhtä hyvin antaa myös verkkokurssin.  Jos tahdot yllättää äitisi kesäkurssilla, olethan nopea, sillä kurssit täyttyvät nopeasti. Lisäksi on tarpeen tietää etukäteen äidin muista kesäsuunnitelmista, ettei kurssi jää hyödyntämättä kesälomareissujen vuoksi.

Näistä ei ole ohjetta, koska teen perunarieskat aina mututuntumalla. Perunamuussi on muuten normaalia, mutta sen verran löysää, että vehnäjauhoja saa sekaan. Muussiin laitoin juoksevaa kasviöljyvalmistetta. Tuli hyvää. Lapset jonottavat jo seuraavaa pellillistä. 

Joskus lahjan ostaminen on vaikeaa, koska päivänsankarilla on jo kaikkea. Silloin voi heittää materialistiset lahjaideat suosiolla romukoppaan ja pohtia, millaiset asiat ovat lähellä äidin sydäntä? Ehkä voisitkin viedä lahjaksi kauniin kukkakimpun ja sylin täydeltä hyvää tahtoa. Tai ainakin lahjoituksen verran. Hyväntekeväisyyteen, kuten luonnonsuojeluun, sairaaloille, tieteelle ja eläinsuojelutyölle voi lahjoittaa rahaa lukemattomia väyliä myöten tai ryhtyä vaikka WWF:n kummiksi. Jos äiti on eläinrakas, voi ostaa säkillisen eläintenruokaa ja viedä lahjoitus eläinsuojeluyhdistykselle yhdessä äidin kanssa.  Jos tahtoo tehdä lahjoituksen ruokana, kannattaa ensin selvittää paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä, ottavatko he ruokalahjoituksia vastaan ja jos ottavat, milloin ja mihin ne voi viedä. Samalla voi myös kysyä, millaista apua erityisesti tarvitaan. Hyväntekeväisyyslahja on oiva valinta hyväsydämiselle äidille, joka ei enää kaipaa tavaraa tai jännitystä.

Ihan aluksi haluan sanoa, etten suosittele hankkimaan huskya kaupunkiin ollenkaan jos: Sinulla on kokopäivätyö ilman mahdollisuutta järjestää koiran hoitoa ja ulkoilutusta poissa ollessasi.  Asut betonilähiössä tai suuren kaupungin keskustassa, josta on pitkä matka luonnonmukaiselle juoksualustalle. Pelkkä koirapuisto ei riitä. Asut pienessä kerrostaloasunnossa ilman parveketta ja esteetöntä näkymää pihalle. Huskyt haluavat nähdä muutakin kuin olohuoneen seinän ja taivaan ikkunan takaa. Sinulla ei ole aikaa. Oman kokemukseni mukaan tyytyväinen 'kerrostalohusky' tarvitsee paljon koulutusta ja monipuolista tekemistä ainakin 2,5- 3h joka päivä, aktiviteetin kuormittavuudesta riippuen. Sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta koirista.  Huom! Husky selviää 8h rikkomatta paikkoja, jos sen opettaa siihen, mutta kuten kaikille aktiivisille ja sosiaalisille roduille myös huskylle noin pitkä liikkumattomuus ja yksinäisyys on silkkaa eläinrääkkäystä. Ennakkoluulo, että husky on maaseudulla

Siivosin tänään kaappeja innolla, jollaista kokee vain saatuaan yllättäen - ja täysin ansaitsematta - ylimääräisen vapaapäivän.  Siivotessa löysin nuoremman pojan vaatekomeron hyllyltä täyden kahvimukin, joka on unohtunut sinne todennäköisesti jonkun kakofonisen aamun "äiti, en löydä harmaata hupparia!" --- "nyt en ihan totta ehdi, osoita vähän oma-aloitteisuutta ja etsi itse, mun on lähdettävä töihin!" välimaastossa. Tuollaiset keskustelut päättyvät aina siihen, että minä juoksen kahvit kourassa etsimässä hupparia ympäri kotia ja poika pyörii hyrränä omien jalkojensa ympärillä teeskennellen etsivänsä hupparia. Joka tapauksessa se muki oli ollut siellä kauan, koska en ollenkaan muista hukanneeni sitä. Kun kaadoin kahvin pois, mukin sisus näytti hirveltä. Yleensä pesen pinttymät ruokasoodalla. Se on vanha ja toimiva konsti. Nyt kuitenkin epäilin soodan riittävyyttä, mutta muistin kuulleeni, että vaatteista saa rasvatahrat pois ruokasoodan ja astianpesuaineen sekoituk

Tykkääkö äitisi muistella vanhoja? Onko hän kauan halunnut käydä vanhoilla kotikulmilla, mutta matkasta ei jostain syystä ole tullut mitään? Jos äiti on liikuntakykyinen, anna hänelle äitienpäivälahjaksi nostalgia-ajelu. Suunnittele matka niin, että äidillä on mahdollisuus kierrellä ja katsella kiireettä, käydä välillä syömässä ja tarpeen tullen lepäämässä. Tarjoa päivällinen ja kuuntele herkällä korvalla ja avoimin sydämin äidin muistelmia.  Mitä enemmän meillä on ikää, sitä tärkeämmiksi muistot käyvät ja kaikkein tärkeintä on, että elämässä on joku joka on valmis jakamaan muistot meidän kanssamme.

Jokainen äiti ja isä tietää sen tunteen, kun lapsella on syntymäpäivä, eikä meinaa uskoakaan kuinka nopeasti vuosi on kulunut ja kuinka kauheasti se pikkuinen on taas vuoden aikana kasvanut. Minulla on vähän samanlainen olo nyt, kun Togo on muutamaa päivää vaille 1-vuotias. Isoksi kasvaneella minihukalla on nyt ensimmäiset selvät teini-iän oireet. Se saa lenkeillä raivareita eli kun sitä käskyttää vaikka hidastamaan eikä sitä kiinnosta niin tehdä, se rupeaa repimään hihnaa ja hyppimään kuin mielipuoli. Muistuttaa hiukan 7kk iässä ollutta uhmaikää, mutta tämä oireilu ei ainakaan vielä ole yhtä rajua. Tähän myös tepsii rauhallinen kurinpalautus. Uhmassa Togo ei meinannut rauhoittua millään konstilla, mutta teiniangstissa lyhyessä hihnassa seisottaminen auttaa.  Arvelen, että kyse on kasvuajan kriisistä, koska mikään ei ole säännöissä tai arjessa muuttunut. Liikuntamääräkin on pysynyt samana. Esim. tänään tehtiin aamulla reipas tunnin pyörälenkki ja koska ilma oli tarpeeksi viileä pitkäll

Kirjan takakansi lupaili pohtivaa ja herkkää kasvutarinaa ja ehkä tämä sellainen olikin, mutta minua vähän ärsytti se, kuinka Zaida tuntui käsittelevän yhteiskuntaa, naisen asemaa, valtaa, erilaisuutta ja jopa poliittisia ja uskonnollisia aiheita ja tapahtumia hunnun takaa. Tuntui kuin kirjassa olisi kuvailtu oikeaa valtiota ja oikeasti tapahtuneita asioita kutsumatta niitä kuitenkaan oikealla nimellä.  Se oli varmasti tarkoituskin; tarkkailla rakenteita, ihmisiä, valtasuhteita ja niiden takana vaikuttavia tunteita ja kokemuksia ilman meihin piintyneitä ennakkoluuloja, mutta silti se ärsytti, koska tosielämän vastineet oli niin helposti löydettävissä. Jos kirjoitetaan näin ilmiselvästi, silloin on parempi kirjoittaa asioista nimeämällä ne oikein. Vuoropuhelua tässä kirjassa oli todella paljon, mutta välillä se sai jaarittelevia piirteitä. 382 sivuun mahtui kauheasti sanoja, joilla ei ollut tarinan kannalta merkitystä.  Joka tapauksessa Zaida oli ihan kauniisti kirjoitettu romaani. Zaid

Herkkukori? Aika tylsää, eikö vain? Tai ehkä ei sittenkään!  Jos teet herkkukorin sisällön itse, tämä lahja on kaikkea muuta kuin tylsä. Oikein ahkera tekaisee vielä äitienpäiväkakuksi herkullisen juustokakun (sen tekemiseen ei tarvita edes uunia) ja vie kylkiäisenä kauniin ruukkukukan, kahvipaketin tai hyvää viiniä. Hyviä ideoita herkkukorin täytteeksi ovat esimerkiksi: Itse tehty toffee ja kermakarkit Muffinssit Kuivakakut Pullat ja korvapuustit Erilaiset keksit Fudge Suolaisina herkkuina juustokierteet, rieskat tai vaikka pasteijat Kannattaa valita sellaisia herkkuja, jotka säilyvät kauan tai ne voi pakastaa.

Kiersin aamulla 1,5 tunnin potkulautalenkin Togon kanssa. Lenkki sujui loistavasti, kunnes jälleen kerran Togo veti koko suorituksen ihan reisille, kun päästiin kotitielle.  (Tässä alla vanha kuva. Eowyn on nykyään jo paljon isompi.) Missään vaiheessa lenkin aikana se ei kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin, mutta ilmeisesti väsähtämisen heikentämä itsekontrolli sai sen villiintymään hurmokselliseen pilluralliin viimeisen vastaantulijan ympärillä. Olisi pitänyt ottaa se välittömästi lyhyelle hihnalle, kun huomasin sen höristävän megalomaanisia korviaan nähtyään miehen, mutta hyväuskoisuuden puuskassa tahdoin antaa sille mahdollisuuden.  Viimeksi väsyvilli aiheutti minulle ruhjeita ja naarmuja, mutta tällä kertaa alla oli onneksi potkulauta eikä pyörä. Vastaantulijakin pysyi rauhallisena ja oli koiraihmisiä itsekin. Tästä ei kärsitty fyysisesti, mutta pienimuotoisen sielunvamman taisin silti saada päätellen siitä, miten tiukassa kontrollissa mentiin loppumatka. Olisipa olemassa joku ta

Onko äidilläsi ystävä tai sukulainen, jota hän kaipaa, mutta tapaamiset ovat jostain syystä harvinaisia? Tässä vähän erilainen vinkki äitienpäivälahjaksi: vie äidillesi sosiaalinen lahja! Jos tiedät, miten saat yhteyden äitisi kaipaamaan henkilöön vaikka sosiaalisen median kautta tai puhelimitse, yritä järjestää äidillesi täydellinen äitienpäivälahja tarjoamalla hänelle ja ystävälle päivällinen ravintolassa tai ilmesty äitisi oven taakse harvinaisen vieraan kanssa. Toimi itse kuskina ja kuljeta vieras myös takaisin kotiinsa.  Meidän suku on levittäytynyt ympäri Suomea, mutta aina silloin tällöin me sisarukset yllätämme äidin yhteisellä äitienpäivävierailulla. Minun ja etelässä asuvien sisarusteni välillä on noin 1000 kilometriä, mutta pienellä järjestelyllä yhteinen kokoontuminen onnistuu kyllä. Äidille nämä ovat silminnähden niitä rakkaimpia lahjoja.

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi joidenkin ihmisten on niin vaikeaa keksiä rakkaimmilleen lahjoja, koska itse oikein pursuan lahjaideoita!  Jokaisen lahjan merkittävin valintaperuste on hyvin yksinkertainen:  valitse lahja päivänsankarille, älä itsellesi. Älä siis valitse lahjaa sillä perusteella, että itse pidät siitä. Valitse sen sijaan lahja, josta uskot lahjansaajan pitävän. Ruusutkin voi korvata vaikka auringonkukan taimilla, jos päivänsankari sattuu olemaan viherpeukalo. Ei lahjojen tarvitse noudattaa samaa vuosittain toistuvaa kaavaa.  Toinen tärkeä valintaperuste on merkityksellisyys. Kun välität ihmisestä, et täytä hänen elämäänsä arvottomalla rihkamalla vaan asioilla, joilla on merkitys. Yksi tällainen lahja voi olla yhteinen muisto, elämyslahja. Kuva on äitini syntymäpäiväjuhlista. Äitini on perso kokeilemaan kaikkea uutta, siispä me sisarukset tilasimme äidille ja hänen puolisolleen yksityisen kuumailmapallolennon.  Elämyslahjan ei tarvitse olla kallis. Se voi olla vaikka k

Minulla on työn alla parikin virkattua kassia. Tämä ensimmäinen on testiversio, jolla kokeilen kuinka nämä karjalaishenkiset kuviot taipuvat virkattuun työhön.  Eivät näköjään täydellisesti, mutta sen verran hyvin, että hyödynnän Pinterestistä löytyviä kaavoja, kun rupean suunnittelemaan kirjakassia. Siitä pitäisi tulla tarpeeksi iso ja kestävä kirjaston kirjoille. Suurin haaste on tehdä kantohihna, joka venyy mahdollisimman vähän.  Tämä koeversio pääsee valmistuttuaan arkilaukuksi. Edellinen alkaakin olla jo vähän rähjääntynyt, eikä ihme. Se on palvellut uskollisesti jo monta vuotta.

Tänään on vielä tulossa käsityöaiheinen postaus, mutta sitä ennen hieman ensi viikosta. Ensi viikon 7x liittyy lähestyvään äitienpäivään. Listaan siis seitsemän lahjaa äidille, mutta ne eivät olekaan tavaralahjoja tai ruusuja vaan vähän elämyksellisempiä. Osa vaatii hiukan panostamista, mutta toiset onnistuvat myös nopealla varoitusajalla ja pienellä rahalla. 

Jos siivous tympii ihan tosissaan, sille ei ole aikaa tai haluaa vain hemmotella itseään, voi tilata siivouksen ammattilaiselta. Tässä alla kuvakaappaus erään omalla asuinseudullani toimivan yrityksen hinnastosta.  Siivous on myös mukava lahja vaikka äitien/isänpäivänä. Kun ammattilaiset siivoavat kotia, voi viedä päivänsankarin vaikka syömään kivaan ravintolaan. Puhtaaseen kotiin on kiva palata.

En koskaan kyllästy seuraamaan tämän koiran touhuja. Laitan tähän pari videota vain, jotta voin tulla näitä joskus myöhemmin katsomaan. Puhelimelta tulee poistettua videot aika nopeasti. Nämä kaksi ensimmäistä ovat tältä päivältä. Koirapuistovideossa Togo on tuo, joka näyttää täysin altavastaajalta. Nuorempi pojistani onkin koko päivän piruillut Togolle, kuinka se sai "tytöltä köniin".  

Kun olin nuorempi, siivousvälineiden valinnan tärkein kriteeri oli halpa hinta. Sitten kirosin, kun ällöttävä hapsumoppi jätti lattiat märäksi ja tuntui vain levittävän likaa, eikä höttöinen halpa keittiöliina imenyt nestettä, päinvastoin, tasot täyttyivät vesijuovista ja riepu löyhkäsi jo parin käyttökerran jälkeen.  Vasta, kun aikuisiällä opiskelin siivousalaa ymmärsin, että laadusta tinkimällä oikeasti vain menetin rahaa ja tein siivoamisesta entistä vastenmielisempää. Siitä tuli työlästä, hidasta, ja välineitä joutui koko ajan uusimaan.  Nykyään ihan kelpo levymopinkin saa todella edullisesti. Kannattaa aina valita sellainen, johon on saatavissa uusia lankaosia, ettei suotta tarvitse vaihtaa myös vartta ja levykehystä vaikka tarve olisi vain uudelle lankaosalle.  Vaikka et siivoamista arvostaisikaan, hyviin välineisiin satsaaminen kannattaa. Se tekee työstä huomattavasti nopeampaa ja mielekkäämpää.

Ei, minä en vihaa ihmisiä, mutta en minä suuremmin sosiaalisista härdelleistä tykkääkään. Kuulun Fb:n koirapuistoryhmään ja sitä kautta onkin löydetty Togolle leikkikavereita koirapuistoon. Mutta en koskaan ilmoittaudu mukaan niihin tapaamisiin, joissa on monta koiraa omistajineen, koska mitä enemmän ihmisiä sitä enemmän ilkeyttä. Jossain vaiheessa se aina alkaa: joku kuin ohimennen toteaa ääneen pienen vaarattomalta tuntuvan huomion ihmisestä tai koirasta, joka ei ole paikalla. Sen jälkeen alkaa päteminen, juoruilu ja negatiivissävyinen selän takana puhuminen, joka naamioidaan viattomaksi koirakeskusteluksi.  Koiraihmiset ovat yhtä rasittavia kuin äiti-ihmiset. Jokaisella on ainoa oikea mielipide ja kaikki muut mielipiteet ovat huonoja, virheellisiä tai peräti eläinrääkkäystä. Olen kuullut tätä niin paljon ja yrittänyt livahtaa pois tuollaisista tilanteista niin usein, etten jaksa enää.  Täällä Torniossa on tiivis koiranomistajien ryhmä, joka kokoontuu koirapuistossa lähes päivittäin.

Kun metsästä löytyy murhattuna nukenvaatteisiin puettu pikkutyttö kaulassaan lappu "minä matkustan yksin", parkkiintunut murharyhmän tutkija, Holger Munch, ja hänen itsemurhan partaalla häilyvä, mutta lahjakas parinsa, Mia Krüger, joutuvat kohtaamaan paitsi ennennäkemättömän julman rikoksen myös omat henkilökohtaiset demoninsa ja pelkonsa. Kohta löytyy toinen uhri ja lisää lapsia alkaa kadota, eikä turvassa ole edes Munchin kuusivuotias lapsenlapsi, Marion.  Tämä oli juuri sellainen skandinaavinen perusdekkari, jonka lukee kerran, muttei toista kertaa. Mitään moitteen sanaa en keksi, kaikin puolin hyvä ja mielenkiintoisia hahmoja vilisevä tarina, hyvin kirjoitettu, kokeneelle dekkarinlukijalle helposti seurattava juoni. Ihan aloittelijalle en suosittele, sen verran paljon tässä on palasia koottavaksi.  Olen nyt lukenut kaksi ihan kelpo kirjaa peräjälkeen, mutta mitään wow!elämystä en ole kokenut. Sen jälkeen, kun aloitin kirjaston 'läpilukemisen' aakkosittain, olen ku

Aiemmin kirjoitin siitä, kuinka paljon tyhjät työtasot helpottavat siivoamista. Tämän päivän siivousvinkki on roskakori kodin käytetyimmissä huoneissa eli makuuhuoneissa ja olohuoneessa. Jos tahtoo helpottaa siivousta vielä siitäkin, voi nostaa roskiksen pois lattialta. Meillä on olohuoneen roskis piilotettu lokerikon laatikkoon. Siellä se ei ole rumasti näkyvillä, eikä imuroinnin tiellä.  Haisevia roskia ei olohuoneessa ja makuuhuoneissa tule, eikä piilossa olevaa roskista välttämättä edes tarvitse tyhjentää joka viikko, mikäli siellä on vain paperia, langanpätkiä ja muuta pilaantumatonta jätettä.  Etenkin lapsiperheissä huonekohtainen roskis on hyvä ratkaisu. Myös pyykkikori jokaisessa makuuhuoneessa on hyvä idea. 

Joidenkin mielestä jätteiden lajittelu tekee kodin jätehuollosta vaikeaa, mutta minusta se on päinvastoin. Kun kierrätyksen tekee hallitusti, jätekatoksella käyntejä tulee huomattavasti harvemmin kuin silloin, jos kaiken rojun sulloo samaan roskapussiin. Tämänpäiväinen 7x -vinkkini onkin jätteiden lajittelunurkka. Sen voi järjestää vaikka allaskaappiin, jos siellä on tilaa. Minä organisoin kierrätyspisteeksi keittiön alakaapin. Sinisessä muovilaatikossa on paikka lasi- ja metallijätteelle, paperipussissa kartongeille, puolukkapussissa muovijätteelle, sangossa biojätteelle, ja mansikkapussissa papereille/sanomalehdille. Ongelmajätteiden, kuten paristojen, keräyspiste on meillä siivouskaapissa.  Kierrätyskelvotonta jätettä tulee niin olemattoman vähän, että niille on oma roskiksensa allaskaapissa. Suosittelen lämpimästi lajittelunurkkauksen järjestämistä. Se auttaa järjestyksen ylläpitämisessä ja rauhoittaa kodin jäterumbaa. 

Tänään otin Eowynin mukaan Togon päivälenkille. Tunnin yhtämittainen kantorepussa oleskelu on patikkaretkellä minimivaatimus. Yleensä meillä on tapana pitää yksi tauko/tunti. Tauon aikana Ewekin pääsee kopastaan jaloittelemaan. Lähdin siis matkaan kello kaulassa eli suunnittelin reitin tunnin mittaiseksi.  Siellä se on linnanneito Eowyn vankilassaan. Vasta noin puoli kilometriä ennen kotia se rupesi vähän liikehtimään, muuten matka taittui kaikessa rauhassa. Kohdattiin haukkuvia koiria ja liikenteen melua, pyöräilijöitä ja vaikka mitä, mutta Eowyn ei tuumannut niistä mitään. 

Jouduin tänään luopumaan kävelylenkeistä, koska eilen 7km:n lenkillä nivelrikko oireili niin pahasti, että pelkäsin jääväni välille. Siispä kierrettiin aamulla 3km pyörällä ja juuri hetki sitten 7km pyörällä. Illalla mennään lyhyt lenkki kävellen, mikäli jalka sen sallii. Aamulenkki sujui moitteettomasti. Vain yksi ärsyttävä vapaana juokseva chihuahua räksytti kuin mielipuoli ja yritti uhitella lähtemällä perään. Päästin Togon kerran pitkälle hihnalle niin, että ryntäsi räkättiä kohti (Togo siis ihan intopinkeenä piti sitä pikku nilkkiä kaverina ja halusi nuuhkimaan) ja kuten oletin; chihu pinkaisi paniikissa karkuun, eikä sen koommin enää uskaltanut lähennellä.  En vihaa pikkuisia koiria, mutta jos ne jätetään kouluttamatta vain siksi että ne ovat pieniä, vihaan niiden omistajia. Nyt päivälenkillä otin mukaan tavallisen hihnan, mutta alusta asti Togo kulki kaulapannassa ja flexissä. Sen verran luotin tehtyihin flexiharjoituksiin, että osa lenkistä kierrettiin vilkkaasti liikennöidyllä

Eilen annoin vinkin siitä, kuinka ikkunanpesun voi tehdä mikrokuitumopilla. Moppi on siivousvälineistä monikäyttöisin. Sitä voi käyttää lattioiden ja ikkunoiden lisäksi seinien ja katon tai vaikka keittiön hyllytasojen pyyhkimiseen. Lapsiperheessä moppi myös tyhjentää lattiat ylimääräisestä roinasta. Kun lapset olivat pieniä ja lastenhuoneen lattia täynnä jos jonkinlaista jalkapohjantappajaa, minulla oli tapana siivotessa vetäistä kaikki kamat Legoista sukkiin ja pehmoleluihin kuivalla levymopilla kasaksi keskelle huoneen lattiaa. Siitä lapset itse lajittelivat lelut oikeille paikoilleen, kunnes jäljelle jäi vain helposti pois siivottava roska.  Tämä sama konsti toimii myös vanhempien lasten kanssa, tosin nyt teini-iässä pojat moppaavat likaiset kalsarit ja karkkipaperimoskat ihan itse pois sängyn ja pöytien alta.

Aloitin tämän lukemisen uteliaana, koska kaltaiselleni jääkiekon ystävälle aihepiiri jo itsessään oli kiinnostava. Kirjan kiinnostavuutta lisäsi se, että olin kuullut tästä mairittelevia arvioita. Kirja kertoo vuosi vuodelta enemmän rappeutuvasta Björnstadin tehdaskaupungista, jolle jääkiekko on elämää suurempi asia. Työttömyyden piinaaman kaupungin asukkaille juniorijoukkueen menestys antaisi harvinaisen syyn olla ylpeä björnstadilaisuudestaan, mutta junnujen harteille on laskettu myös valtavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia odotuksia.  Juuri, kun Björnstadin Karhut selvittävät tiensä finaaliin ja koko yhteisön elämä pyörii entistäkin kiihkeämmin jääkiekon ympärillä, joukkueen suurin tähti ja tulevaisuuden lupaus syyllistyy julmaan rikokseen asettaen vaakalaudalle koko joukkueen tulevaisuuden.   Kiekkokaupunki on yllättävän filosofinen teos. Samalla, kun se käsittelee koskettavalla tavalla jääkiekon varjopuolia, se myös auttaa ymmärtämään pelin monia merkityksiä niin henkilökohtai

Jokunen vuosi sitten minulla kärysi hermosäikeet, kun näin minkälaisen picassomaisen ikkunamaalauksen (tuohon aikaan vielä pieni) jälkikasvuni oli saanut aikaiseksi. Väsyneenä, turhautuneena ja kiukkuisena sutaisin mikrokuitumopilla töhryt ikkunasta ennen kuin aloitin lattioiden pesun, enkä ajatellut asiaa sen koommin. Sitten keväällä ikkunoita pestessä kirosin kelvotonta ikkunakuivainta, joka jätti joka vedolla vesiraidat lasiin. Vaikka sitä kumia kuinka suojaa, se menee silti ärsyttävän nopeasti huonoksi. Silloin muistin, kuinka hyvin sormenjäljet lähtivät mikrokuitumopilla jättämättä randun randua. Hain mopin, kostutin sen astianpesuaineliuoksella täytetyllä suihkepullolla ja moppasin loput ikkunat ennätysnopeasti! Jos ikkuna on tosi likainen, suihkutan pesuaineliuoksen suoraan lasiin ja käytän karheampaa moppia, jolla hankaan lian irti. Sitten pesen esipestyn ikkunan pehmeämmällä mopilla. Karheampaa tarvitsen harvoin. Sormenjäljet ja pöly lähtee hyvin pehmeällä, eikä mikrokuitumopp

'Tiskirätti' on ruma sana. Se on rujo jäänne niiltä ajoilta, kun rätit olivat käyttökelvottomista vaatteista revittyjä riepuja. Nykyään tiskirätit ovat usein laadukkaita mikrokuitupyyhkeitä tai itse virkattuja siivouspyyhkeitä, joita ei edes halua heittää pois. Minä teen keittiön siivouspyyhkeet itse ekopuuvillasta.  Lankana on Novita Cotton Rescue. Tällä langalla virkatessa en tykkää suositusta vohvelivirkkauksesta, koska lanka on niin paksua, että vohvelikuvioisen pyyhkeen kuivuminen kestää tosi kauan, siispä teen tätä helpompaakin helpompaa ketjusilmukka-kiinteä silmukka -kuviota. Lenkit virkkaan, jotta siivouspyyhe olisi helpompi ripustaa kuivumaan. Isompi käsityöprojektini junnaa suunnitteluvaiheessa, siksi väkerrän näitä ajankulutöitä tässä välissä. 

Varmaan ihmiset pitävät minua ihan kajahtaneena, kun metsän laidassa ennen koiran vapaaksi päästämistä ja pitkin metsäpolkua kulkiessa huutelen "PUPUT POIS! PUPUT POIS!".  On koirien kiinnipitoaika, mutta koska koirapuisto rakennetaan tälle alueelle vasta kesän aikana, otan riskin ja käytän koiraa viereisellä metsäpalstalla juoksemassa. 1-vuotiaan uroshuskyn kanssa tämä tosiaan on tietoinen riski, siksi yritän ajaa metsäneläimet kauemmas äänenkäytöllä ja tarkkailen hihnalenkeillä Togon käytöstä. Jos lähellä on kiimassa olevia narttuja, uroksen käytöksestä huomaa sen helposti. Silloin Togoa ei kannata vapaaksi päästää. Tänään pakoon pinkaisi yksi jänis. Hullusta huutelusta oli siis hyötyä.  Sanotaan, ettei siperianhuskya kannata pitää irti, koska se on metsästysviettinen ja taipuvainen karkailuun. Juuri tämän vuoksi tahdon säännöllisesti pitää Togoa irti. En siis siksi, että se karkaisi vaan siksi, että se ei kokisi tarpeelliseksi karata.  Uskon, että koirat jotka oppivat penn

Koska siivoaminen olisi pienempi ongelma ilman tasoilla ja lattioilla lojuvaa sekalaista sälää, viikon ensimmäinen 7x päivitys koskee tavaroiden säilytystä.  Oma niksini tasojen siivoukseen on, että ne pidetään tyhjinä, jolloin niiden pyyhkiminen ei vaadi ylimääräistä työtä. Esimerkiksi meillä vanha cd-hylly on siirretty keittiöön sitä varten, että kaikki mikä ennen lojui siivouksen tiellä, on nykyään hyllyillä. Eihän tämä mikään kaunis ratkaisu ole, mutta elän muutenkin niin boheemisti, ettei minua kiinnosta kodinhoidossa muu kuin käytännöllisyys.  Kylpyhuoneessa meillä on shampoopulloille ja muille hygieniatuotteille seinälle ripustetut koukut ja pussukat. Keittiöön tein alituiseen kadoksissa oleville saksille säilytyskipon vanhasta pyykinpesuainepullosta ja puuvillalangasta. Sakset ovat edelleen tosi usein siellä minne ne eivät kuulu, mutta ainakin niillä on oma paikka jonne ne voi löydyttyään asettaa. Ylipäätään kodissa olisi hyvä olla kaikelle vakiintunut paikka, koska silloin ei

Viime viikolla en ehtinyt tehdä käsityöpäivitystä ollenkaan. Oli liian kiire avatakaan käsityölaatikkoa. Tällä viikolla korjaan asian ja lupaan julkaista vähintään kaksi käsityöaiheista blogikirjoitusta. 7x -sarjassa on vuorossa siivousta. Näin kevätsiivousten aikaan aihe on ajankohtainen, joskin minulle vähän erikoinen. Olen opiskellut laitoshuoltajan ammattitutkinnon, mutta vihaan siivoamista. Se vie aikaa ja on tylsää. Meillä on kotona aina vähän sotkuista. Toisaalta, juuri siivousinnon puute on syynä siihen, miksi yritän jatkuvasti keksiä keinoja vähentää siivouksen tarvetta. Tämän viikon 7x -sarjan aiheena on siis siivousniksit ja järjestyksen ylläpitämistä helpottavat keinot. Vielä ei olla keväässä yhtä pitkällä kuin tässä viime vuonna otetussa kuvassa, mutta viikosta on tulossa lämmin. Ehkä kohta tarkenee jo juoda päiväkahvit parvekkeella. 

Tykkään aina silloin tällöin tehdä karjalanpiirakoita ja ylläpitää samalla perinneleivontataitoja. Isän puolen isovanhemmat olivat Karjalan evakkoja, jotka sota ajoi Keski-Suomeen. Äiti oppi siis karjalanpiirakoiden (riisipiirakoiden) leivonnan anopiltaan ja minä äidiltäni.  Minä teen piirakoista huomattavasti pienempiä kuin mitä mummo opetti tekemään, koska nykypäivänä ihminen ei tarvitse ruokalautasen kokoista riisipiirakkaa energiantarpeensa täyttämiseen, mutta edelleen osaan tarpeen vaatiessa tehdä taikinan ilman kulhoa ja olen tehnyt näitä niin säännöllisesti, että pidän tätä kaikin puolin helppona ja hauskana leivonnaisena.

Viikon viimeinen pahe - jos tätä nyt paheeksi voi sanoa - koskee kaupungissa asuvia ja niitä, jotka asuvat samassa pihapiirissä siivottoman koiranomistajan kanssa. Koirahan ei ole siivoton. Se on omistajan asia siivota lemmikin jäljet. Minulla on koira, enkä minäkään ole välttynyt koiranpaskakeskustelulta. Tai voisi sanoa, että minulla kyse on enemmän koiranpaskapahoinvoinnista. Lenkillä tulee diagnosoitua koirien terveyttä kadunvarsille jätetyistä jätöksistä ja pohdittua syntyjä syviä luonnonvaraisten eläinten, erityisesti lintujen, käytöksen syistä. Linnuthan suorastaan kylpevät vettyneissä koiranjätöksissä tähän aikaan vuodesta.  Tänään olin vähällä astua niin valtavaan maamiinaan, että epäilin sitä ihmisen tuotokseksi. Se, että oma koira halusi pakkomielteisesti haukata pommista palasen, vain vahvisti epäilyjäni.  Erityisesti kuona yhdistää ihmisiä paikallisen ilmaisjakelulehden mielipidepalstalla, joka aina keväisin täyttyy koiranpaskakeskustelusta. Se ei tietenkään koskaan johda

Olen katsellut Areenasta Koiranpentujen ensihetket -sarjaa. Välillä tuntuu, että meillä hellitään ja lellitään näitä eläimiä liiankin kanssa, mutta joihinkin tuon sarjan koiranomistajiin verrattuna me vaikutetaankin ihan tervepäisiltä.  Tässä yllä Togo treenaa flexissä kävelyä. Muuten en viitsisi huskya kelataluttimeen laittaa, mutta patikoidessa flexi+talutusvyö on ihan lyömätön pari.  --- Välihuomio: Olen huomannut, että maailmaan mahtuu neljänlaisia koiranomistajia. Mihin näistä sinä kuulut? 1. Ihminen, joka ottaa sylikoiran, koska "se on söpö, eikä sitä tarvitse lenkittää" ja kotipiha onkin ainoa paikka, jossa koira saa ulkoilla. 2. Ihminen, joka hankkii "miehekkään koiran" ja ajattelee mukana laahustamisen riittävän sille virikkeeksi. Lenkitys hoidetaan joko pihassa juoksunarussa tai polkupyörällä isännän/emännän polkiessa reipasta tahtia ja koiran juostessa kieli maata viistäen mukana. Jos hyvin sattuu, koira saa pysähtyä asioilleen, muutoin se pidättää minkä

Jos pyörittelitkin päätäsi 7x -sarjan edellisten paheiden kohdalla, en usko sinun välttäneen kahta viimeistä. Näistä kahdesta ensimmäinen on olosuhteisiin nähden liian kevyt pukeutuminen. Syytetään tästä vaikka suuria lämpötilaeroja. Yöllä voi olla 10 astetta pakkasta ja päivällä 10 astetta lämmintä, mitä siis puet aamulla päällesi, kun tiedät töistä palatessa tarkenevan t-paidassa?  Minä sorrun tähän jok'ikinen vuosi. Viimeksi eilen lähdin töihin melkein kesävaatteissa ilman hanskoja, pipoa, ohuen takin alla pelkkä hentoinen neule. Siinä Tornionjoen viertä pyöräillessä pelkäsin, että jäätyneet sormet napsahtavat poikki ja korvista on jäljellä pelkkä rusto, jos koskaan edes pääsen töihin asti. Oli ihan moukan tuuria, että kassin pohjalta löytyi lapaspari. Siinä puolessa matkassa hätäapua etsiessä olin jo tarpeeksi epätoivoinen liimaamaan sormien suojaksi vaikka terveyssiteitä, kunhan jotain lämmikettä löytyisi.  Hulluinta on, että sorrun alipukeutumiseen huomennakin. Ja ylihuomenna

Tänään oli munkkipäivä. Tein vegemunkkeja kahviherkuksi ja pakkaseen. Ohjetta ei tarvitse kirjoittaa. Sen kun teette vegaanin pullataikinan, pyöritätte kohonneen taikinan palleroiksi ja paistatte rypsiöljyssä. Tai ei sen taikinan vegaaninen tarvitse olla, kunhan on pullataikina. Ensimmäisistä munkeista tuli tällaisia ihania vaaleita palloja, mutta seuraavat tummuivat päältä. Alemmassa kuvassa vierekkäin vaaleita ja tummia. Mitä tästä opimme? Sen, ettei kannata olla niin kuin minä, joka luottaa liikaa kokemukseen ja jättää lämpömittarin ostamatta. Öljyn lämpötilan pitäminen oikeana ilman mittaria on sellaista mututuntumakokkausta. Hyviä tummemmistakin silti tuli. 

Lumet sulavat ja kadut kuivuvat, nyt on aika viidennelle keväiselle paheelle eli uusvanhoille harrastuksille. Olen joskus miettinyt, kuinka pitkä on ihmisen kipumuisti? Jos katkot kyynärluusi skeittirampilla 18-vuotiaana tai saat posttraumaattisen stressihäiriön melottuasi  laivaväylälle kesken kiihkeimmän risteilykauden, kuinka kauan keholla menee unohtaa kaikki se tuska ja häpeä? Oma arvioni on, että unohdus vaatii ajanjakson nuoresta aikuisesta kolmenkympin kriisiin.  Kolmekymppiset ja sitä vanhemmat todennäköisesti ovat kokeneet sen tunteen, kun varaston ylähyllyltä löytynyt rispaantunut tennismaila herättää Ruususen unta uinuneen sisäisen Pete Samprasin tai kulmikkaaksi kulunut rullaluistimen rengas hautaa järjen kultaisiin muistoihin. Joskus vanha harrastus voi johtaa positiivisiin tuloksiin, mutta yleensä se asfaltti on kitkaisempi ja käsivarren liikerata kankeampi 10-15 vuoden tauon jälkeen, eikä uusvanha harrastus tee muuta kuin opettaa nöyryyttä. Jotta me kypsään aikuiseen ik

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Tornion väliaikaiskirjastossa. Kyllä on ollut hirveä työ siirtää sellainen määrä kirjoja pois remontin tieltä kokonaan toiseen rakennukseen. Eihän siellä tietenkään kaikkia kirjoja ollut ja tämä vähän harmitti, koska luen nykyään kirjaston teoksia aakkosjärjestyksessä ja kaunokirjallisuuden osastolta puuttui hyllystä ne kirjat, jotka minun oli tarkoitus lukea seuraavaksi. Mutta mitäpä tuosta, palataan niihin sitten myöhemmin. Dekkareissa olenkin ehtinyt jo B-kirjaimeen. Olen aina tykännyt dekkareista, joten olen päässyt hyppimään monen jo aiemmin lukemani yli.  Tässä ovat seuraavana lukujonossa olevat kirjat: Viimeksi lukemani historiallinen romaani, Lallinkartanon Kerttu, oli kirjoitettu sellaisella rytmillä ja melkein kylmäkiskoisesti, etten päässyt siihen sisälle ollenkaan. Siinä tapahtui kamalia asioita, mutta ne oli kerrottu niin viileästi, ettei minussa herännyt muuta tunnetta kuin ärtymys. Vaikka kirja sijoittuikin aikaan, jolloin naisia kohdeltii

Samalla, kun kevätaurinko paljastaa kadunvarsille jätetyt koiranpaskat ja talven töhryt kodin ikkunoissa, se myös haalistaa edelliskesänä ostetut mekot, topit ja bikinit. Se, mikä vielä yhdeksän kuukautta sitten oli iloisen vadelmanpunainen, näyttääkin huhtikuun valossa samalta kuin naapurin Paavon kulahtaneen Nissanin konepelti. Siis se ainoa osa siitä 80-luvun Sunnysta, jossa on vielä alkuperäinen maalipinta. Tietenkin silloin on hankittava uusia vaatteita, mieluiten kokoa tai paria liian pieniä, jotta jokavuotisen kevätdieetin jälkeen voi esitellä kurvejaan. Ehkä aurinkohattu ja uudenkarheat aurinkolasit, rantakassi ja viisi paria kenkiä, vaikka niistä tulisikin käytettyä vain kahta.  Tämäkin keväinen pahe on sellainen, joka onneksi vähän laimenee vanhetessa, mutta häpeäkseni tunnustan, että sorrun tähän jossain määrin edelleen. Nuorempana kevät oli minulle vuoden suurin shoppailusesonki. Yleensä vihasin vaatekaupoissa pyörimistä, mutta keväällä vingutin korttia koko vuoden edestä j