Arkikuvia ja outoja unia

Viime viikolla ostin ilmanviilentimen, koska kotona alkoi olla kiduttavan kuuma. Togon kuumansietokyky on huonoin mihin koskaan olen koiralla törmännyt ja viilennin onkin pelastanut Togon suuremmilta kärsimyksiltä aika tehokkaasti.  Siinä pitää vain vaihtaa vesi ja kylmäkalle tarpeeksi usein ja lisätä veteen vielä jääpaloja, että varmasti viilentää. Kyllä sillä yhden huoneen saa pysymään sen verran viileänä, että koira siellä kestää pahimman yli. Parvekkeella se ei enää iltapäivällä ole, koska aurinko paahtaa tuhkaksi kaiken elävän. Kissa on ainoa, joka näistä helteistä ei kärsi. Odotan syksyä aivan intona. Eilen selasin netistä, milloin minäkin päivänä laskee aurinko ja yritin laskea päivän lyhentymistä eteenpäin niin, ettei tämä kesä tuntuisi niin tuskaiselta. Haaveilin tekeväni pitkiä pyörälenkkejä Togon kanssa heti, kun ilma viilenee. Ja voi sitä ihanuutta, kun on jo niin pimeää, että päästään lenkille katuvalojen alle! Alan nauttia kesästä vasta, kun lämpöasteita on alle 23. Sitä

Tämä on klassikko, joka ei esittelyä kaipaa. Erityisesti aikuiseen makuun täydellinen tuutti, jossa pääosassa pehmeä vaniljajäätelö ja makea lakkakastike. Juhlatuutissa ei ole mitään liikaa, mutta se on nimensä mukaisesti juhlallinen nautinto. Minulle tämä on ehdottomasti jokakesäinen herkku Tuutin koko on pienentynyt niiltä ajoilta, kun joskus vuosikymmeniä sitten maistoin tätä ensimmäinen kerran, mutta se on vain hyvä asia, koska se alkuperäinen koko oli tolkuttoman iso. 

Ainoa rommirusinajäätelö, joka löytyy kaupan (Lidl) pakastealtaasta ja vetää herkullisuudessaan vertoja jäätelökioskien irtojäätelönä myytävälle rommirusinalle.  Valitettavasti tätä makua ei aina ole tarjolla. Se johtuu kuulema siitä, että Lidliin toimitetaan tätä jäätelömerkkiä tietty erä, mutta ennakkoon ei tiedä (eikä siihen ilmeisesti voi vaikuttaa) kuinka monta mitäkin makua tulevassa erässä on. Jotenkin näin minulle selitettiin, kun aivan epätoivon vimmalla etsin tätä kyseistä makua Lidlistä viime kesänä. 

En valitse tätä, koska tuote sopii vegaaneille vaan siksi, että se on mielettömän hyvää. Yksi ehdottomista jäätelösuosikeistani siitä huolimatta, että on maultaan hyvin makea.  Tämä ei ole tippaakaan rakeinen tai 'korvikkeen makuinen' niin kuin monet vegaanijäätelöt, eikä tämän makeus saa ajattelemaan, että sokerilla yritetään peittää kermattomuutta ja teollista makua. Tämä on yksinkertaisesti hedelmäisen makea ja niin pehmeä, etten aluksi meinannut uskoa, että kyse on tosiaan maidottomasta jäätelöstä. Ostan tätä usein, vaikka käytän myös maitotuotteita. Suosittelen kokeilemaan!

Tähän 7x listaan tulee monta tällaista pakettijäätelöä, koska niitä ostetaan meillä huomattavasti enemmän kuin tuutteja. Tämä Aino mustaherukka & vieno valkosuklaa on Aino -jäätelöistä sekä minun että lasten suurin suosikki. Maku on kertakaikkiaan hurmaava, makea muttei liian imelä, ja päälle ripoteltu rouhe on jumalaisen hyvää!

En ole suuri Tabermannin runojen kuluttaja, ne ovat omaan makuuni liian kevyitä, mutta kesään ne sopivat kuin nappi otsaan (hyi, kuinka ruma vertaus!). Kuvittele itsesi puistoon tai kesämökin laiturille leveälierinen kesähattu silmien suojana, kenties viinilasi käden ulottuvilla. Vieno tuulenvire pyyhkäisee tiehensä hyttyset, laineet liplattavat rantakiviin, linnut sirkuttavat ja lämpö hivelee hipiää. Siihen hetkeen Tommyn runot ovat kuin viimeinen silaus, joka taikoo kesästä täydellisen.

Tämä romaani on minulla vasta tulossa lukujonoon. Vinkin antoi ystäväni, joka oli pitänyt kirjasta erityisen paljon ja juonen perusteella - ja Lipastin kepeän kirjoitustyylin tuntien - tämä on kuudes suositukseni kesälukemiseksi. Atena kertoo verkkosivuillaan kirjasta näin: "Aidan toisella puolella ruoho on aina… leikkaamatta Rajanaapuri on hillittömän hauska ja elämää humaanisti tarkasteleva kertomus kahdesta miehestä, jotka kohtaavat kesälomallaan pihasaunan rakentamisen merkeissä. Kertojalla on asiat hyvin ja järjestyksessä: hän katselee valmistalonsa ikkunoista, miten naapuri ryhtyy tuumasta toiseen. Kertoja seuraa kiikareillaan naapurin kuutta lasta ja ihanaa vaimoa, jota ei tietenkään pitäisi katsella. Erilaisten maailmankatsomusten lisäksi rakennuskesän aikana puidaan parisuhdekysymyksiä, naisasioita, ikäkriisiä ja perheellisen ja perheettömän miehen taakkaa."

Kesä on ollut minulle ja Togolle aika passeli. Lämpötila on pysynyt 13-18 asteen tietämillä, välillä käväissyt kahdessakymmenessä, mutta yleensä viilentävän tuulen kanssa. Tänään asia kuitenkin muuttui.  Päivälenkillä mittari näytti +22 ja se on jo ihan liikaa potkulautalenkille, Togon mielestä se on liikaa oli kyse mistä aktiviteetista tahansa, joten laitoin sille pannan ja päätin löntystellä rantaa pitkin sen, mitä Togo jaksaa. Ennustin kyllä ongelmia, koska en ole käyttänyt Togoa kaulapannassa kävelyllä herra ties kuinka pitkään aikaan ja odotettavissa oli, ettei Togo enää muista pantakävelyn sääntöjä.   Alussa sainkin muistuttaa moneen kertaan, ettei saa vetää, mutta ensimmäisen 500 metrin jälkeen sen päässä näytti napsahtavan ja askeleet lyhenivät huomattavasti. Yhtäkkiä se vain muisti ja sen muistamisen hetken pystyi konkreettisesti näkemään siitä. Loppumatka sujuikin hienosti. Lenkki oli vain noin 4km pitkä, mutta löntysteltiin se niin hitaasti, että siinä vierähti 1,5 tuntia. T

Uskonlahkot saavat vereni kiehumaan, niin myös tällä kertaa. Luin sivulle 150 ja lopetin, koska olin niin vihainen ja turhautunut, etten yksinkertaisesti kestänyt enempää. Pahinta tässä kirjassa on se, että tämä on tositarina. Kirjailija selvästi osaa hommansa, vaikka itse olisinkin kyllä tiivistänyt vähän. 381 sivua tätä ahdistavaa kiihkouskovaisuutta ja ahdasmielistä herrankaritsalaumaa oli aivan liikaa.  En voi suositella muille kuin niille, jotka ovat osana tuollaisissa uskonlahkoissa. Heille tekisi varmasti hyvää katsella vähän niin kuin ulkopuolisin silmin tuota mielettömyyttä ja arvioida sitten uudestaan omaa uskoaan.

Kun alkukesästä istutin parvekekukkia, käytin hyödyksi vanhaa multaa, johon olin huonolla menestyksellä yrittänyt istuttaa popcornin jyviä. Jyvät eivät itäneet, mutta en tahtonut heittää hyvää multaa hukkaan, joten otin ne jyvineen päivineen uusiokäyttöön. Lopputulos on tämä: Kukkien kasvu on ollut heikonlaista, mutta popparit kasvavat sitäkin paremmin. Samakos tuo, kunhan joku menestyy. Meillä kasvaa muukin kuin vihreä. Nimittäin Eowyn. Steriloinnin jälkeen se rupesi lihomaan hirveästi ja nyt lapset huomauttelevat, ettei sillä ole paljon maavaraa jäljellä.  Siirryin kyllä heti leikkautuksen jälkeen steriloiduille kissoille tarkoitettuun ruokaan, mutta silti se lihoo ja ruokahalu on hurja.  Luulen, että ruokahalu on suuri siitäkin syystä, että se oli alipainoinen tullessaan meille. Tiesin kasvattajan entuudestaan ja hän on eläinrakas ihminen, mutta hänellä on myös suuri määrä nälkäisiä suita ympärillään ja kädet täynnä tekemistä. Eowynilla oli kiljuva nälkä ensihetkestä asti ja minusta

Poirotit kuuluvat syksyyn, Neiti Marplet kesään. En tiedä miksi, mutta näin se ainakin minulla menee.  Neiti Marple -tarinat ovat puutarhalukemista parhaimmillaan. Niitä lukiessa haikailee omistavansa pienen idyllisen - toisin sanoen vetoisan ja kostean - talon keskeltä Englannin kukkeinta maaseutua ja kasvattavansa pienessä pihapuutarhassaan... no, mitä ne siellä kolella saarellaan sitten kasvattavatkaan.  Kaiken tämän päälle Agatha Christien luomat hämmästyttävän realistisilta tuntuvat henkilöhahmot ja nerokkaat rikokset, joita en ole koskaan oppinut ratkomaan ennen loppua. Voin siis lämpimästi suositella!

Kotiopettajattaren romaani on yksi niistä aniharvoista rakkausromaaneista, joista tykkään. Tämä löytyy myös omasta hyllystä ja on täydellistä lukemista kesän sateisiin päiviin. Tämä ei ole mitään Harlekiini -höttöä vaan ihan kunnollinen tarina, joka ei keskity vain kahden ihmisen - tässä tapauksessa säätyrajat rikkovaan - suhteeseen vaan koko ympäristö luo tarinaan oman kiehtovuutensa. Vanha linna salaisuuksineen ja toisen päähenkilön, Rochesterin, taustaan liittyvä tragedia koukuttavat ahmimaan kirjan kannesta kanteen, vaikka ei rakkausromaaneiden ystävä olisikaan.

Tästä juhannusviikosta on tullut todellinen lukuviikko. Ennätin saada tämänkin kirjan jo loppuun. Oli nopealukuinen, eikä aivan yhtä hömppä kuin ennakkoon pelkäsin. Kirjassa ei ole juonta. Tai on, jos kokkauskurssille osallistuminen käy juonesta, mutta itse en sitä sellaiseksi laske.  Kansien sisälle mahtuu monta syytä opetella ruuanlaittoa, monta ihmiskohtaloa ja melko syvällisiä mietteitäkin, mutta täytyy silti sanoa että viehätys tästä kirjasta katosi puolivälin jälkeen. Sen jälkeen uskoin, ettei ihmiskohtaloista ole yritettykään saada mitenkään yllättäviä. 

Tähän kesälukemisten listaan tulee näköjään monta sellaista kirjaa, jotka ovat aikoinaan yllättäneet minut. Tämä Puolikas keltaista aurinkoa on myös sellainen.  Yleensä kartan kirjoja, jotka sisältävät politiikkaa. Afrikkalaista kirjallisuutta en karttele yhtä tietoisesti kuin intialaista, mutta ei se ykkössuosikkinikaan ole. Paitsi tämä Adichien teos, joka on niin rehevää, aitoa ja rehellistä tekstiä, ettei tästä mitenkään voi olla tykkäämättä.  Vaikka kirjassa käsitellään myös vakavia aiheita, se ei ole mikään ankean painostava sotakirja vaan väkevä kertomus aidoista ihmisistä, joiden vahva elämänlanka kannattelee heitä läpi itsestä riippumattomien ja itsestä riippuvien myllerrysten.  Kirja on paksu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen!

"Voidakseen tietoisesti tehdä jotakin, mikä saa onnelliseksi, täytyy tietää kuka on." Erica Bauermeister/Elämän lempeät maut

Ennustan tuskaista lukuelämystä. Dekkareista en osaa vielä sanoa mitään, mutta nämä kaksi höttökantista romaania epäilyttää.  Jos nuo ovat jotain Don Juanin päiväkirja -tyylistä shaibaa, hyppään kyllä armotta yli. 100 sivua luen vaikka väkisin, jos siihen mennessä ei edelleenkään miellytä, sinkoan ne takaisin kirjastoon muiden epäonnisten riesaksi.  

Yllättäen tämä Tuuve Aron novellikokoelma oli hyvä.  En tykkää kirjoittaa novelleja, enkä tykkää lukea niitä. Minulle novelli on pelkkä kesken jäänyt romaani tai idea, jossa ei ollutkaan ainesta romaaniksi asti. Mutta nyt on pakko nostaa fiktiivistä hattua Lihanleikkaajalle, koska se sisältää tekstejä, jotka oikeasti yllättävät, koskettavat ja koukuttavat.  Aron novellit ovat juuri sopivan lyhyitä, mutta niihin mahtuu silti kokonainen tapahtumasarja hämmentävällä, joskus järkyttävällä tai silloin tällöin ilahduttavallakin loppuratkaisulla. Hyvä, positiivinen lukuelämys.

Toinen kirja, joka yllätti minut. En ole koskaan tykännyt Intiasta ja jos totta puhutaan, olen suorastaan kartellut Intiaan sijoittuvia romaaneja. En yleensä tykkää sukutarinoistakaan, joten tässä kirjassa yhdistyy kaksi inhokkiani, mutta silti voin rehellisesti sanoa, että tämä teos on yksi parhaista nykykirjailijoiden teoksista, joita olen lukenut.  Teksti on suorastaan 'mausteista', siis niin vivahteikasta ja kaunista, että mieli aivan kylpee siinä. Tarina itsessäänkin on riipaiseva ja koukuttava.  En muista juonta tarkasti, koska tämän lukemisesta on jo vuosia, mutta sen muistan, että pääosassa on kaksostytöt ja suvun tarinaa kerrotaan takaumina. Joku tragedia siihen liittyi. Ehkä on parasta, kun luette itse!

Tämä on viininmaistajan kirja täynnä aistimuksia ja havaintoja, enkä pitänyt siitä. Jos tahdon havainnoida, lähden kävelylle tai taidemuseoon tai kirjoitan runon. Kirjoilta haluan ihmisiä, joihin samaistua tai jotka herättävät tunteita, ja tapahtumia, jotka kutkuttavat uteliaisuutta. Tässä kirjassa ei ollut kumpaakaan.  Juoni on heppoinen. Poliittisista syistä vankilatuomion kärsinyt nainen matkustaa bussilla kohti kotia ja siinä sivussa joutuu poliisin kiristämäksi, mutta sekään ei ollut tarinan kannalta kauhean merkittävää. Kirja koostuu aistimuksista ja unista, muistoista.  Minulle jäi tästä venytetty olo. Päähenkilö on vapaa vain fyysisesti, mieli on yhä vankilassa. Koko bussimatka on henkistä räpiköintiä irti näkymättömistä kahleista.  Minussa ei taida olla tarpeeksi filosofia lukemaan tällaista. 

Tämän viikon 7x -sarja käsittelee kesälukemista. Ensimmäisenä tahdon suositella kirjaa, joka yllätti minut täydellisesti.  Kannen ja takakannen tekstin perusteella leimasin kirjan hötöksi, mutta se paljastuikin paitsi koukuttavaksi myös hauskalla tavalla omituiseksi ja yllättävän koskettavaksi romaaniksi, josta ei tahtonut päästää irti, kun sen kerran oli aloittanut. Kyseessä on siis Cecelia Ahernin Ihmemaa. Jos olet lukenut Ahernia, sinulle saattaa olla tuttuja kirjailijan rakkausromaanit, mutta tämä ei suinkaan kuulu siihen kategoriaan.  Kirja kertoo poliisi Sandy Shortista, jonka maailma ajautuu omituisille urille jo lapsuudessa, kun hänen naapurissaan asunut tyttö katoaa jäljettömiin. Lapsuuden aikaiset tapahtumat johtavat siihen, että hän päätyy etsimään työkseen kadonneita ihmisiä, kunnes eräs toimeksianto johtaa hänet toden ja sadun rajamaille. Haluan haastaa kaltaiseni epäilijät tarttumaan tähän kirjaan ennakkoluulottomasti, koska tämä on mielestäni Ahernin  parasta antia ja ke

Meillä on edistytty hitaasti, mutta varmasti vastaantulevien koirien ohituksissa. Togo on nyt 13kk vanha ja koirien kohtaaminen on ollut tälle pojalle se kaikkein vaikein asia oppia. Sen into on ollut ylitsevuotavaa ja ainoa keino hötkyilyn hillitsemiseksi on ollut käskeä se istumaan ja odottamaan, että toinen koira menee ohi. En ole koirankoulutusexpertti, enkä tiedä miten ammattilaiset tällaiset jutut hoitavat, mutta tässä lista siitä, miten itse sain ongelman aisoihin: 1  Aloin työstämään asiaa niin, että aina kun nähtiin koira, kehuin Togoa siivosta eteenpäin kävelystä ja käskin sen istumaan joka kerta vähän myöhemmin, mutta kuitenkin sen verran ajoissa, ettei se ennättänyt villiintyä. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että päästiin kävellen melkein kohtausetäisyydelle ja Togo oli sen verran rento, että suostui jopa ottamaan vastaan nameja toisen koiran läheisyydessä. 2. Tässä vaiheessa en enää yrittänyt päästä kävellen lähemmäs vaan istutin Togon aina alas, mutta vastaantulevan koir

Tämä kiva kesätekeminen onnistuu pientenkin lasten kanssa. Kaupunkisuunnistus voi olla enemmän aarteen etsintää ja sitä voi tehdä yhtä hyvin maalla kuin kaupungissa.  Perinteisten suunnistusrastien sijaan voidaan tutulle alueelle - lapsen kypsyystasosta riippuu, kuinka laajalle - piilottaa vihjeitä seuraavista rasteista. Ensimmäinen vihje annetaan kotona. Vihjeen osoittamasta paikasta löytyy uusi vihje, joka johdattaa seuraavalle vihjeelle jne. Viimeisellä rastilla on jokin mukava palkkio, pienille lapsille vaikka saippuakuplalelut tai toisen aikuisen järjestämä piknik tms. Kuva: pixabay.com Minä järjestin tämän vähän vanhempien lasten kanssa niin, että vihjeet olivat arvoitusten muodossa. Pojat joutuivat ihan tosissaan käyttämään päätään, että selvittivät ympäri kaupunkia piilotetut rastit. 

Ehkä sekin on ikääntymisen merkki, ettei enää siedä ylettömän raakoja dekkareita tai sitten nykydekkarit vain mässäilevät väkivallalla tarpeettoman paljon. Unohdetut tytöt kertoo ahdistavan ja verisen tarinan suositulla ulkoilualueella tapahtuneesta raiskausten ja murhien sarjasta, johon etsivä Louise Rick törmää tutkiessaan metsästä kuolleena löytyneen naisen kadonnutta kaksoissiskoa.  Kirja oli kyllä koukuttava ja hyvin kirjoitettu, mutta minun makuuni liian raaka. Ehkä näin vanhetessa minusta on tullut entistä enemmän Agatha Christie -tyyppisen salapoliisikirjallisuuden ystävä, enkä enää jaksa innostua näistä synkimmistä tarinoista samalla tavalla kuin nuorempana.

Ruoka on kallistunut, mutta grillaaminen on yhä halpa kesähuvi. Lapsille saa ison pullon limsaa 1,10 eurolla (Lidl) ja siihen vaikka makkaraa tai hampparit ja jäätelöt jälkiruuaksi niin ei se muuta tarvitse.  Kuvassa grillillä valmistuneet paistetut perunat ja täytetyt herkkusienet. Grillaaminen on loppujen lopuksi vain ulkona syömistä, ei sen hienompaa, mutta siinä on silti oma hauskuutensa. Lapset voivat jopa innostua ruuanlaitosta, jos saavat käännellä herkkuja grillissä.  Noin viikko sitten grillattiin täytettyjä paprikoita ja kanansiipiä. Grillaaminen onnistuu sähkögrillillä parvekkeella ja perinteisesti ulkona tai vaikka grillikatoksessa. Tämä kesähuvi on yhtä hauskaa teki sitä missä vain. Itse asiassa minä olen niin mukavuudenhaluinen, että tykkään parvekegrillauksesta kaikkein eniten.  Hampurilaisia on tehty grillillä usein. Tänäänkin on tarkoitus herkutella hamppareilla. Eli lauantain kesävinkkinä on grillaus ja sitä lähden tästä itsekin kohta tekemään. Hyvää viikonloppua kaik

Yleensä kodista kuin kodista löytyy jokaiselle polkupyörä, joten ei muuta kuin eväät ja vesipullot satulalaukkuun ja menoksi! Tämä kuva on tosin viime syksyltä, kun opetin Togoa kulkemaan pyörän rinnalla.  Pienten lasten kanssa voi ottaa kohteeksi vaikka jäätelökioskin tai mukavan kyläpaikan. Vanhempien lasten kanssa matkat voivat olla pidempiä.  Pääasia kuitenkin on, että määränpäässä odottaa jotain kivaa, jotta lapset motivoituvat pyöräilemään. Esimerkiksi meidän vakikohde on ollut noin 17km:n päässä sijaitseva Kukkolankoski. Siellä oli tapana ostaa kahvilasta letut ja limsat. 

Togo ei ole koskaan ollut kovin hyvä syömään. Kun se kotiutui, syötin sille kuivaruokaa, johon aloin pikkuhiljaa lisäämään raakaa lihaa iän karttuessa.  Me ulkoiltiin alusta asti monta tuntia päivässä ja olin huolissani välttämättömien ravintoaineiden saannista, koska Togo oli vähäruokainen ja herkkävatsainen. Se sai ripulin ihan mitättömältä tuntuvista syistä ja piti välillä paastopäiviä, jolloin en saanut sitä syömään juuri mitään.  Noin 7kk:n iässä aloitimme kevyet vetotreenit ja energiankulutus lisääntyi entisestään, mutta ruoka ei maittanut edelleenkään. Kokeilin monet nappulat, mutta mikään ei auttanut ja koira pysyi langanlaihana. Talviturkin läpikin tunsi selkärangan ja lonkan luut aivan liian selvästi. Talviturkin lähtiessä se näytti ja tuntui jo huolestuttavan luiselta. Energiatiheämpää ruokaa oli pakko saada, siispä hylkäsin nappulat ja siirryin kokonaan raakaruokaan. En ole koskaan ymmärtänyt raakaruokamaanikkoja. Minusta kaikki uskonnollisella hartaudella palvottu - oli se

Telttailu on hauskinta vesisateella, ainakin jos lapsilta kysytään. Meillä oli tapana pakata mukaan onget ja suunnata telttaretki järvelle tai joen rantaan. Kalaa harvoin tuli, mutta kalastaminen oli silti hauskaa ja kortinpeluu sateen ropistessa telttakankaaseen tunnelmallista.  Kuva: pixabay.com Yötä ei oltu teltassa muulloin kuin mummolassa, mutta päiväretkiä  tehtiin niin, että aamulla lähdettiin ja iltapäivällä tultiin kotiin. Jos retkikohteessa oli nuotiopaikka, otettiin paistettavaksi makkaraa.  Telttaretkillä tärkeää oli vapaus olla ja tehdä yhteisiä juttuja (kannattaa varata sopivasti tekemistä mukaan), mutta myös nauttia tunnelmasta ja rauhoittua. Määränpään ei tarvitse olla kaukana. Me telttailimme usein ihan kävelymatkan päässä.

Kun omat lapset olivat pieniä, meillä oli urheilupäivä melkein viikottain ja aina se oli yhtä hauskaa. Meille urheilupäivä tarkoitti useamman tunnin mittaista kisailua urheilukentällä tai millä tahansa hiekka/nurmikkoalueella.  Lajit valittiin lasten kypsyystason mukaan, mutta varsinaista kilpailua ei saanut syntyä, koska voitontahtoisten lasten kanssa siitä olisi todennäköisesti syntynyt riita. Kuva: Pixabay.com Kun pojat olivat ihan pieniä, lajeina toimivat mm. leijanlennätys pituushyppy pallonheitto juoksu erilaiset esteradat (lasten suosikkeja) frisbeenheitto tarkkuusheitto liikunnalliset leikit ja peili -leikki Kun lapset kasvoivat alakouluikään, suosituimmaksi tulivat jalkapallo, frisbee, Mölkky, piiloleikki, yleisurheilulajit ja tennis. Silloin pystyttiin jo vähän kilpailemaankin ainakin Mölkyssä ja muissa kepeissä jutuissa. Mukana oli tietenkin välipalaa ja juotavaa, koska aika kului kuin siivillä ja nälkä iski itse kullekin. Voin lämpimästi suositella kokeilemaan. Minuakin väl

Pikkulapsiaika on uuvuttavaa, mutta toisaalta myös antoisaa. Erityisesti kesiin liittyy paljon yhteisiä muistoja. Yksinhuoltajana rahat olivat usein tiukassa ja kesään mahtui yleensä vain yksi lomamatka, muille lomaviikoille piti järjestää edullisempaa tekemistä.  Meidän ehdoton ykkösjuttu oli uiminen. Uimassa käytiin lähes joka päivä ja joskus rannalla viihdyttiin neljä tuntia putkeen! Meillä oli kylmäkassissa eväät ja mukana Mölkky ja muita virikkeitä, eikä hauskaan kesätekemiseen muuta tarvittu.  Sadepäivinäkin meillä oli tapana poiketa uimassa. Sadeuinnit kruunasi kotona nautittu kuuma kaakao.  Tämä yllä oleva kuva on otettu noin 3 vuotta sitten alkusyksystä. Pojat heittivät jäähyväiset kesälle pulahtamalla kylmien öiden jäähdyttämään Tornionjokeen. Samalla he heittivät jäähyväiset uimiselle. Tuon päivän jälkeen kumpikaan ei ole enää rannalle suostunut.  Älkää siis hukatko niitä vuosia, kun lapset vielä kinuavat teitä mukaan uimarannalle. Sekin kesä vielä koittaa, kun asetelma on k

Minulla on ollut aivan valtavasti tekemistä viime aikoina ja tuntuu, etten saa valmiiksi mitään määräaikaan mennessä. Viime viikon parveketuunauspäivitys jää suosiolla juhannusviikkoon, koska en kertakaikkiaan ennätä tehdä askareita ajoissa. Riisitunturin patikointiretki siirrettiin syksyyn, koska ötökät ehtivät herätä ennen kuin ehdittiin järjestää kaikki lähtövalmiiksi (eikä teinien patikointi-into riitä ötökkäsafarille), joten olen keksinyt hiki hatussa yhteistä tekemistä välttääkseni tylsistymisestä johtuvat turhaumapuuskat. On rapattu mm. leffassa, pelattu yhdessä ja grillattu ym. Tästä sainkin idean, että 7x -sarjaan voisi kirjoittaa edullisista kesäisistä ajanvietteistä. No, näiden teini-ikäisten kanssa ei tahdo enää löytää mitään sellaista edullista tekemistä, joka heitä oikeasti kiinnostaisi, mutta pienten lasten kanssa keksii vaikka mitä! Pitää vain asennoitua oikein ja lähteä innolla toteuttamaan yhteisiä juttuja. Into tarttuu pieniin helposti ja pienelläkin budjetilla saa k

Togon karvanlähtö jatkuu edelleen. Häntä näyttää nyt melkein yhtä paksulta kuin vyötärö, koska kyljistä karva on lähtenyt, hännästä ja kaulasta vasta lähtemässä. Heivasin raksut hittoon, koska turkin vaihduttua paljastui, että Togo oli sen paksun puuhkan alla hirveän laiha. Sitä kyllä epäilin jo talvella, koska selkärangan ja lonkkien luut tuntuivat epäilyttävän paljon. Syötin silloin raksuja+raakaruokaa sekaisin, mutta ruokahalu vaihteli kauheasti ja näin aktiivisen koiran olisi pitänyt saada energiatiheämpää ruokaa.  Nyt on vaihdettu kokonaan raakaruokaan. Lisäravinteet sekoitetaan ruokaan jauheena. Togon ruokahalu on parantunut ja näyttäisi siltä, että se on saanut vähän lihaakin luiden päälle. Muutos oli yllättävän nopea. Lihavahan tämä ei saakaan olla, mutta aiempi laihuus oli jo huolestuttavaa. Togolla on aina ollut herkkä vatsa, joten toivon raakaruokinnan auttavan siihenkin vaivaan. Tänään Togolla on ruokana lohta. Lapset jo valittivat, että syötän koiralle enemmän herkkuja kui

Raikas, kylmänä nautittu mehukeitto on makea, mutta kesäpäivään sopiva kevyt ruoka, jota löytyy myös sokerittomana ja se on tosi helppo muokata täyttävämmäksi syömällä sitä vaikka puuron kanssa.  Jos ei tykkää puurosta, voi sekaan laittaa marjoja, pähkinöitä tai melkein mitä haluaa. Vain mielikuvitus on rajana.

Huhtikuun morsian ei ole juonellinen tarina vaan hypähtelee kepeästi 1930-luvun pikkukaupungin ihmiskohtaloissa ja maalaa samalla viehättävän kuvan melkein 100 vuoden takaisesta arjesta, avioliitosta, muodista, naisten asemasta ja elämäntavasta. Itseasiassa ensin luulin tämän sijoittuvan 50-luvulle, mutta sitten hoksasin tarkistaa takakannesta. Tämän kirjan perusteella 1930-luvulla Suomessa ei olekaan oltu aivan yhtä takapajuisia kuin luulin. Ainakaan kaupungeissa.  Tapahtumat pyörivät rehtori Martiskaisen tyttären hääpäivän ympärillä, mutta häät ovat vain punainen lanka, jota seuraamalla pääsee tutustumaan kaupungin muihin asukkaisiin. Teksti on kevyttä ja helppolukuista ja tarinointi yllättävän koukuttavaa. 

Tämä ruoka ei tarvitse esittelyä ja ohjeita löytyy netistä pilvin pimein. Smoothie on raikas ja todella monipuolinen kesäruoka, joka maistuu kovemmassakin helteessä. Omia suosikkejani ovat marjaisat smoothiet, mutta tämähän on sellainen herkku, että sekaan voi laittaa melkein mitä vain. Minä terästän smoothien pähkinöillä ja siemenillä.  Jos et omista varsinaista blenderiä, smoothien voi tehdä myös sauvasekoittimella. 

Tänään olen syyllistynyt itse huskyepäluuloihin, jotka osoittautuivat osittain todeksi - ja olen kumonnut muiden huskyepäluuloja. Kävin Togon kanssa koirapuistossa. Togolle tuli leikkikaveriksi bernhardilaistyttö Lola. Leikit sujuivat alusta alkaen hyvin, kunnes paikalle tuli toinen nuori uros. Sen omistaja kysyi, uskaltaako sen päästää ja sanoin empien, että voidaan ainakin kokeilla.  Oma ennakkoluuloni oli, että Togo on liian 'husky' jakaakseen narttukoiran huomion toisen uroksen kanssa. No, ihan ensimmäisenä Togo kukkoili itsensä toisen uroksen päälle ja yritti näyttää olevansa pomo. Hätistin Togon pois, että saavat kunnolla tutustua. Dominoiva käytös ei ole suotavaa etenkään koirapuistossa.  Sitten Lola pomotti pienempää urosta ihan olan takaa. Kävi tulokasta ihan sääliksi. Sillä oli muutenkin koiraetiketti hukassa, kun oli korona-ajan pentu.  Lopulta pienempi uros menetti hermonsa ja pisti rähinän päälle. Siihen loppui tutustuminen ja pienempi lähti omistajansa kanssa pois

Yksinkertaisin kevyt kesäruoka dipata suikaloituja kasviksia esimerkiksi salsaan, kermaviilipohjaiseen dippiin tai vaikka guacamoleen. Itse olen dipannut mm. porkkanoita, kukkakaalia, tuorekurkkua ja paprikaa. Paljon muitakin dipattavaksi kelpaavia kasviksia varmasti löytyy. Dipin kanssa on oltava tarkkana etenkin jos käyttää kermaviilipohjaista dippiä. Kaikki maut eivät todellakaan sovi ihan joka kasvikselle!

  Dekkarihyllyltä Sara Blædelin Unohdetut tytöt ja kaunokirjallisuuden osastolta Tuuve Aron Lihanleikkaaja, Bernando Atxagan Tuolla taivaalla ja Terttu Autereen Huhtikuun morsian.  Näistä viimeinen on nyt alotettu. Ensimmäisten 50 sivun perusteella on kyse enemmän ajankuvasta kuin juonellisesta tarinasta. Yleensä en pidä tällaisista, mutta nyt yllätin itseni, koska kirjaa oli aloittamisen jälkeen vaikea laskea käsistään. 

Tänään oli niin viileä päivä, että lähdettiin Togon kanssa reilun 14 kilometrin potkulautalenkille. Pari juomataukoa pidettiin, muuten jolkoteltiin menemään, koska Togolla näytti menohaluja riittävän. Pakko se on myöntää, että 10km on se raja, jonka yli mentäessä Togo hyytyy. Ei se vielä jaksanut reipasta vauhtia koko matkaa, siispä löntysteltiin hitaammin viimeiset 3-4km. Ihanaa maaseutua ja kauniita maisemia. Seuraavalla kerralla on maltettava pysähtyä kuvaamaan. Eilen loukkasin käteni, kun Togo ryntäsi äkkiarvaamatta pusikkoon linnun perässä. Onneksi selvisin pelkällä turvotuksella ja ruhjeella. Tänään käden puristusvoima on jo parempi ja sormet toimivat lähes normaalisti. 

Uudet perunat voi kypsentää grillissä tai perinteisesti kattilassa, hyviä niistä saa teki kummin vain, eikä näistä jää vatsaan raskasta oloa. Täydellinen kesäherkku siis! Vegaanit voivat syödä uudet perunat vaikka tillin ja Flora Kulta -margariinin kanssa, voi ja silli eivät siis suinkaan ole pakollisia lisukkeita. 

Kuumalla kelillä ei tee mieli kuumentaa ruokaa hellalla, eikä etenkään paahtaa keittiötä kuumaksi valmistamalla uuniruokaa. Siksi suosittelen kokeilemaan erilaisia salaatteja. Mansikat, vesimeloni ja ananas ovat kesäsalaatin raikastajia. Lapsille uppoaa parhaiten ruokaisat tonnikalasta, kanasta tai lohesta tehdyt salaatit. Jos itsenäisesti ei keksi salaattiaineita, ohjeita on netti ja ruokalehdet pullollaan!

Nyt löytyi voittaja. Nämä kevyet versiot Non-stopin valjaista tuntuivat Togosta mukavilta päällä heti ensikokeilusta (sen kyllä huomaa jos se jostain tykkää) ja nyt tehtiin 3,5 kilometrin testilenkki kävellen. Lenkki vain vahvisti ensivaikutelmaa. Nyt oli vetoa vähän liikaakin ja jouduin toppuuttelemaan vauhtia. Kertaakaan se ei protestoinut valjaita. Liikkuminen näytti esteettömältä ja valjaat pysyivät tukevasti päällä, vaikka veto tuli välillä sivulta. Säädettävyys on iso plussa, koska Togo tuntuu näin kesällä kutistuvan puolet pienemmäksi talviturkin irrotessa.  Valjaat näyttivät ensin liiankin lyhyiltä, mutta hyvin lavat liikkuivat. Olen helpottunut ja tyytyväinen. Vaikka näitä valjaita ei varmastikaan ole suunniteltu mihinkään rankkaan valjakkoajoon, uskon näiden kyllä kestävän hyvin meidän kepeissä vetotreeneissä.

Kasvissosekeitto on ollut minulle sellainen hellepäivän ruoka, joka taiotaan pöytään päivän vaihtuessa iltaan, paahteen hellittäessä. Minä syön sosekeiton raejuuston kanssa, teinit tykkäävät lisätä sekaan rapeaksi paistettuja kanasuikakeita ja täydentää annos vielä patongilla. Pelkällä keitolla ei kuulema elä. Minä olen eri mieltä.