Arkikuvia ja outoja unia

Tänään oli ensimmäinen aamu, kun pyöräily Togon kanssa sujui käskyjenkin osalta ihan nappiin.  Meidän 4km:n aamupyöräilyllä Togo innostui juoksemaan kovaa vauhtia jo kaupunkialueella.  Yleensä en anna sen kiskaista kiitolaukkaan tässä asuinalueen vilkkaimmalla kohdalla, koska työmatkaliikennettä on aikaisesta ajankohdasta huolimatta yllättävän paljon. Nyt kadut näyttivät kuitenkin autioilta, niinpä polkaisin vauhtiin ja ampaistiin matkaan.  Tienylityksiä oli monta. Togo hidasti käskystä ja tarvittaessa pysähtyi ennen risteystä ilman, että minun tarvitsi lyödä jarruja pohjaan ja pakottaa. Kun piti kääntyä, se kääntyi käskystä kuin unelma.  Vaikka annoin sen kiihdyttää kiitolaukkaan, sen korvat pysyivät päässä eli ensimmäistä kertaa pyöräilyhistoriamme aikana Togo kuunteli silloinkin, kun juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Aiemmin vauhti on sumentanut kuulon ja ymmärryksen. Eilen vein potkulaudan varastoon. Tästä eteenpäin keskityn täysin pyöräilyyn.  Togo ei edelleenkään halua vet

Tiedätte varmaan sen amerikkalaisten käyttämän yleisnimityksen (yleensä keski-ikäisestä) valittajaeukosta? Karen on nainen, jota vituttaa kaikki, enkä itse haluaisi olla Karen. Itse asiassa, olen sanonutkin, että minut saa viedä saunan taa ja lopettaa, jos minusta tulee sellainen. Mutta missä menee oikeutetun valittamisen ja Karenin välinen raja? Meillä on tässä kivenheittämän päässä kerrostalo, johon on majoitettu slovakialaisia komennusmiehiä. Joka viikonloppu sieltä kantautuu käsittämätön melu, kun ukot ryyppäävät ja soittavat musiikkia niin kovalla voluumilla, etten edes tiennyt niin vahvoja kaiuttimia löytyvän muualta kuin festareilta ja ammattimuusikoilta. Kuva: Pixabay Musiikin vielä sietäisi, mutta kuvitelkaa ryhmä aikuisia miehiä kerrostalon parvekkeella huutamassa yhtäsoittoa niin paljon kuin kurkuistaan irti saavat sen musiikin pauhaamisen päälle, ja kuvitelkaa sen riekkumisen jatkuvan illasta aamukuuteen. Jos mielikuvitus riittää, kuvitelkaa vielä sekin, että teidän pitää n

Pitkästä aikaa mukava lukuelämys. Tästä kirjasta tehty elokuva oli entuudestaan tuttu, mutta kirjaa en ollut lukenut. Yllätyin siitä, kuinka hyvin elokuvan käsikirjoitus mukaili alkuperäistä teosta. Välillä harmittikin, kun tiesin etukäteen mitä tulisi tapahtumaan.  Ne, jotka miettivät lukisivatko kitjan vai katsoisivatko elokuvan, kannattaa lukea ensin kirja ja katsoa vasta sitten elokuva. 

Olen yrittänyt niin kovasti varoa, ettei Togo saisi huonoja kokemuksia toisista koirista nyt, kun se on tuossa herkässä iässä (1v3kk). Varomisesta huolimatta olen jo monta kertaa joutunut erotuomariksi, kun ihmiset ovat pitäneet koiriaan vapaana pihassa ja ne ovat singonneet suinpäin Togon kimppuun. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa aidata se piha tai pitää ne tottelemattomat piskit juoksunarussa! Pihassa saa pitää vapaana vain sellaisia koiria, jotka oikeasti pysyvät pihassa. Esimerkkinä tässä omalla asuinalueellani on valkoinen paimenkoira, joka rähisee Togolle ihan helvetisti, kun kävellään pihan ohi, mutta se ei koskaan lähde pihasta, vaikka on siinä vapaana ilman minkäänlaista estettä tai aitaa. Se juoksee parin metrin päähän pyörätiestä ja pysähtyy siihen haukkumaan.  Minulla ei ole mitään sellaista vastaan. Se koira on tottelevaisuuden perikuva. Sitä käytetään lenkilläkin vapaana, eikä se koskaan poistu omistajansa rinnalta. Mutta sitten on näitä taunoja, jotka pitävät aitaama

Tällä viikolla poimittiin ensimmäiset mustikat ja innokkaan teinin kanssa tehtiin niistä mustikkapiirakkaa. Ensi viikolla on tarkoitus suunnistaa uudelleen marjametsään, mutta toiveissa on päästä vähän kauemmas. Koiralle voi olla liian kuuma lähteä mukaan, vaikka onkin luvattu jo vähän sateisempaa. Lämpötila pysyy kuitenkin vielä 20 asteen tietämissä ja se on Togolle myrkkyä. Olen myös kutonut lapasia syksyksi ja talveksi. Suunnittelin ne erityisesti koiran ulkoilutusta varten. Otan niistä kuvan, kunhan saan valmiiksi.  Ensi viikko on esikoisella viimeinen täysi lomaviikko. Amis alkaa 3.8. Kuopus menee 8.luokalle ja saa lomailla viikon kauemmin. Poikien kanssa on käytävä poliisiasemalla, että saadaan henkilökortit hommattua. Kaikkea muutakin kouluun ym. liittyvää säätämistä on luvassa. 

Kuopuksen kanssa marjametsälle.

Kahviton kahvitauko töissä.

 Esikoisen ottama kuvasarja Togosta.

Olen yllättänyt itseni lopettamalla kahvinjuonnin. Töissä tosin juon vielä kupillisen, mutta kotona en ollenkaan. Muutos on suuri, koska ennen join vähintään kuusi isoa kupillista kahvia joka päivä, enkä olisi voinut kuvitellakaan aamua ilman kofeiinia. Nyt huomaan arjen helpottuneen sen jälkeen, kun riuhtaisin itseni kahvikoukusta.  Elokuun alkupuoliskolla pitää kysyä eläinlääkäriltä, mitä koiran kastroiminen maksaa ja mahdollisesti varata jo aikakin. Togon käytös vieraita uroksia kohtaan on muuttunut kukkoilevammaksi. En halua ottaa riskiä, että kukkoilu muuttuu aggressioksi.

Pojat kanniskelivat Eowynia kylmälaatikon kannen päällä kuin kuninkaallista.

Ihanan viileä heinäkuun päivä piti aloittaa neulepaidassa. Tulisipa jo syksy!

  Tieltä löytyi kauniisti sinertävä käpy.

En ole suunnitellut tälle viikolle 7x -sarjaa, joten saas nähdä tuleeko sitä ollenkaan. Ehkä kuvajulkaisujen sarja voisi olla tarpeeksi helppo. Nyt olen keskittynyt luovaan kirjoittamiseen, käsitöihin ja koiran pyörätreeneihin. Puikoilla on neulepaita, luku-urakkakin on edennyt jo Dan Brownin Infernoon eli kaunokirjallisuudessa on vihdoin päästy B-kirjaimeen. Joskin kirjaston muuttaminen väliaikaistiloihin aiheutti sen, että A:sta jäi moni teos lukematta. Togon kanssa treenattiin tänään ensimmäistä kertaa pyöräilyä niin, että peräkärry oli perässä. Togoa ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä pyörän perässä roikkuu. Nyt kapinointikin alkoi vasta vähän ennen kotipihaa ja oli varsin laimeaa. En uskalla vielä sanoa, että oppiminen olisi helpompaa kuin olin pelännyt, mutta onhan tämä edistys yllättänyt.  Lenkin jälkeen leikitään pihassa poikkeuksetta aina, ei väliä sujuuko pyöräily hyvin tai huonosti. Togon pitää ymmärtää, että lenkillä ei pelleillä, mutta pihaan tulo on aina kivaa. 

On tapahtunut pientä edistystä. Nyt saan Togon hyppäämään pyörän peräkärryyn käskystä. Se ei edelleenkään tykkää mennä siihen, mutta alistuu kohtaloonsa.  En ole yrittänytkään laittaa kuomua päälle Togon ollessa sisällä, enkä ole käskenyt kyytiin ulkona. Kärry on yhä olohuoneessa. Tänä aamuna pyörätreenitkin sujuivat vähän eilistä paremmin. Togo ei saanut yhtä kovaa kiukkukohtausta siitä, etten suostunut leikkimään ja pysähtelemään hajujäljille lenkin aikana. Lenkin jälkeen leikittiin kotipihassa senkin edestä.

On alettu pyörätreenit tosissaan. Aamulenkki tehdään aina pyörällä niin, että pysähdellään mahdollisimman vähän ja hihna on kireällä, jotta Togo tuntee pyörän perässään, vaikka ei joudukaan paljon vetämään. Aamulla siksi, että aamulenkki on muita lyhyempi ja aamuisin on niin viileää, että Togo voi jolkotella eteenpäin nääntymättä kuumuuteen.  Tänään oli ensimmäinen vakavasti otettava treenipäivä, eikä se ihan nappisuoritus ollut. Togon työmoraali on yhä hukassa, hajut houkuttelevat juoksemista enemmän ja leikkiä pitäisi kesken lenkin. Jos ei leikitä, se rupeaa kapinoimaan ja riuhtomaan hihnaa. Tänään en vastannut leikkipyyntöön ja melkoista kiukutteluahan se lenkki sitten olikin. Koitan opettaa sille, että kotipihassa leikitään, kun lenkki on kierretty, ei ennen sitä. Epäilen, että tästä tulee pitkä ja kivinen opintie, mutta kyllä 1v.2kk vanhan koiran pitää jo malttaa edes se 2,5km mennä ilman leikkituokiota välissä.  Tämä onkin ärsyttävää, koska kävelylenkeillä se jaksaa leikkimättä v

Menin viikonloppuna hakemaan kaupasta kissanruokaa ja tulin kotiin kahden täpötäyden ruokapussillisen kanssa. Olin ostanut mm. seitsemällä eurolla mansikoita, pari puulastaa, lankoja, ja läjäpäin ruokaa, joiden ostamista en ollut lainkaan suunnitellut. Rahaa upposi muistaakseni melkein 60 euroa, vaikka tarkoitus oli vain hakea kissalle noin neljän euron märkäruokapaketti.  Viimeinen säästövinkkini onkin siis yksinkertainen: pysy poissa kaupasta! Pidä kaapissa perustarvikkeet, jotta ei tule tarvetta lähteä kauppaan yhden tai kahden pikkujutun takia. Etenkin me naiset syyllistymme valitettavan usein hätävarjelun liioitteluun ja hammastahnaa tai jauhopussia hakiessa huomaammekin yhtäkkiä sata muuta asiaa, jotka meiltä muka puuttuu. Pidättäytymällä ennakkoon suunnitelluissa kauppapäivissä, säästämme sekä rahaa että aikaa.

Tämä idea voi saada jonkun kiristämään hampaitaan, koska meihin on niin syvään iskostunut se ajatus, että omistaminen on vaurauden ja hyvinvoinnin edellytys.  Ei ole. Esimerkiksi tämä pyhä lehmä, auto, ei vaadi omistamista. Jos asuu kaupungissa, autoa ei tarvitse ollenkaan. Tiedän sen itse, koska maalta kaupunkiin muuttaessa luovuin omasta autosta ja kuukausittainen säästö oli niin konkreettinen, että se oikeasti tuntui. Kun lähdetään lomareissulle tai tarvitsen autoa päiväksi tai pariksi muuten vain, vuokraan sen. Esimerkiksi Scandia Rentiltä saa vuokrattua pienimmän mallin hintaan 56,10e/vrk (100km kilometriraja) tai 68,85e/vrk (rajattomat kilometrit). Jos tämä tuntuu paljolta, laskepas oman auton ylläpitokustannukset ja vielä bensakulut päälle, koska omalla autolla tulee ajettua silloinkin, kun oikeasti ei autokyytiä tarvitsisi. Omasta autosta ei kannata luopua, jos matkustaa monen päivän reissuja monta kertaa vuodessa tai asuu syrjässä, mutta muuten autosta luopuminen on iso säästö

Yksinkertainen tapa säästää on suunnitella kolmen päivän ateriat kerralla. Jokaisesta kolmen päivän suunnitelmasta voi tehdä ostoslistat valmiiksi ja niitä voi hyödyntää uudestaan tulevaisuudessa.  A5 luentolehtiö käy tarkoitukseen hyvin. Kunkin kolmen päivän suunnitelman ostoslistoineen voi kirjoittaa omalle arkilleen ja valita mieleisensä vaikka vasta kaupan ovilla. Lehtiön voi ottaa mukaan kauppaan niin ostosreissu käy vaivatta ja impulssiostojen vaara vähenee.  Kun suunnittelee fiksusti, ateriasuunnittelu vähentää myös ruokahävikkiä. Porkkanapussin loppu ei menekään enää pilalle, kun siitä voi kolmen päivän aikana tehdä monenlaista ruokaa, kuten raastetta, keitettyjä porkkanoita, kasvispihvejä, porkkanalettuja tai hyödyntää keittojuureksena. Ateriasuunnittelu kannattaa myös sinkkutalouksia, koska sillä tavalla sinkuillekin tulee kannattavaksi ostaa edullisempia perhepakkauksia. Ostamalla 700g:n perhepakkauksen jauhelihaa, voi siitä valmistaa yhdelle päivälle pihvit, toiselle tortil

Tänään oli aamulenkin aikaan vain 14 astetta lämmintä, joten päätin viedä Togon pyörälenkille. Edellisen kerran pyöräiltiin aikaisin keväällä, kun oli vielä lunta maassa. Ajatus oli kokeilla vain pari kilometriä, koska Togo on aamuisin aika hidas syttymään. Se kyllä herää jo klo 6.-7.00  mikä sopii minulle oikein hyvin, mutta aamulenkeillä meno on kovin tahmeaa. Sitä se oli tälläkin kertaa. Totesinkin sille turhautuneena, että olisikohan minun kuitenkin kannattanut hankkia ajokoira, ne ainakin tykkäävät juosta. Tai sitten juuri minulle on osunut se maailmankaikkeuden ainoa laiska siperianhusky.  Ne lyhyet pätkät, mitä se suostui jolkottelemaan pyörän edellä pysähtelemättä, se meni kuitenkin hyvin. Pari kertaa kyllä testasi pääsisikö pyörän kanssa ryntäämään lintujen perään. Potkulautaillessa uskoo kiellot jo kohtuullisen hyvin, impulssienhallintaa on nimenomaan pyöräilyä silmällä pitäen kesän aikana treenattu.  Videolla Togo juoksee poikkeuksellisesti asfaltilla, koska tuossa kohtaa on

Hienoimmat löytöni Facebookin osta/myy -ryhmistä ovat uutta vastaava 15e maksanut nojatuoli, joka on meillä edelleen, vuosien jälkeen, käytössä ja (Askon tai Iskun) 80 euron divaanisohva, joka tuotiin meille kotiin ja kannettiin sisälle asti. Oli ostettaessa uuden veroisessa kunnossa ja runko on edelleen, nyt jo 5 vuoden jälkeen, täydessä terässä. Verhoilu siitä pitää uusia, mutta pois en aio sitä heittää vieläkään.  Oman kokemukseni mukaan Facebookin osta/myy -ryhmistä löytää parempikuntoista tavaraa halvemmalla kuin mitä kirpputoreilla on tarjolla. Olen ostanut Facebookin kautta kodin tekstiilejä, huonekaluja, pyöriä, jopa marjoja! Itse olen myynyt sitä kautta lasten turhiksi jääneet lelut, vauvatarvikkeet, pieniksi jääneet pyörät ja kaikkea mahdollista.  Kirpputorejakaan ei kannata unohtaa. Sieltä löytyy kyllä aarteita, kunhan jaksaa penkoa. Nuorempana kirppareilla käyminen oli minulle melkeinpä harrastus, nykyään minusta on tullut vähän liian mukavuudenhaluinen. Teen ennemmin ostok

Tänään saapui pyörän peräkärry. Kaadoin siitä selkänojan ja irrotin turhat vyöt. Kaksi remmiä jätin, koska niitä sovellan tarvittaessa Togon sitomiseen.  Seuraava vaihe on löytää makuualustaksi tarpeeksi tukeva, mutta kevyt levy. Sen jälkeen alkaa se kaikkein vaikein vaihe: Togon totuttaminen kärryyn.  Innostus on liian laimea sana kuvaamaan tunnetta, jolla odotan ensi syksyä. Tätä kärryä pääsen varmasti testaamaan käytössä jo ennen kesän loppumista.

S-ryhmän kaupoissa ilta-ale tarkoittaa sitä, että viimeisinä aukiolotunteina -30% merkityt tuotteet saa 60% alennuksella. Tämä on jo huomattavaa säästöä, erityisesti silloin, kun valitsee tuotteista ne, jotka voi pakastaa.  Ennen pakastamista tuotteet kannattaa jakaa sellaisiin osiin, että ne voi sulatuksen jälkeen käyttää kerralla. Esimerkiksi leipäpussit voi pakastaa kolmessa osassa tai 400g:n jauhelihapakkauksen voi pakastaa kahdessa 200g:n erässä. Minulla on tapana myös paistaa jauheliha ennen pakastamista, jotta sitä ei tarvitse raakana enää sulattaa uudelleen.  Ajattele, jos saat hankittua 50 euron ostokset 20 eurolla, eikö silloin jo kannata lähteä kauppareissulle vasta illalla? 

Tuntuu ehkä typerältä ostaa kesävaatteita loppukesästä ja nastakenkiä keväällä, mutta jos toimii näin säännöllisesti ja harkiten, voi säästää satoja euroja.  Kuva: pixabay Miettikää vaikka, jos ostat 250 euron nastakengät kevään alennusmyynnistä 125 eurolla (-50%) ja koko perheelle seuraavan kesän kesävaatteet -60% syysalesta. Huikea säästö! Ja tämä säästö ei ole silmänlumetta vaan ihan oikeaa rahaa.  Jos on tosi tarkka siitä, että kulkee aina muodin aallonharjalla, tämä säästövinkki ei välttämättä toimi, mutta muotikaan ei muutu silmänräpäyksessä. Aleja voi hyödyntää vaikka vain arkivaatteiden kohdalla, siinäkin säästää jo paljon.

Olen nyt tilannut pyörän peräkärryn, joka on tarkoitus muuttaa koiran kuskaamiseen sopivaksi. Jos suunnitelmani onnistuu, lähden syksyllä testaamaan pyöräilyä Togon kanssa 17km:n päähän Kukkolankoskelle. Togo saa juosta pyörän edellä ne pätkät, mitkä se juosta jaksaa, loput se kulkee peräkärryssä - mikäli saan sen tottumaan siihen.  Togossa on sellainen hyvin susimainen piirre, että se on aika epäluuloinen uusia asioita kohtaan. Kaikki ennenkokematon on sille potentiaalinen vaaratekijä. Olisi kyllä kiva tietää, onko tämä siperianhuskyille tyypillinen piirre vai onko Togo vain luonteeltaan pessimisti, joka ensin epäilee ja uskoo vasta, kun muutaman kerran kokeilee. Joka tapauksessa, minä suhtaudun tähän avoimin mielin ja uskon, että ensi syksynä meillä on Togon kanssa vain taivas rajana! 

Vielä jokunen aika sitten leipä ja leivonnaiset olivat niin halpoja, että leipominen oli pelkkää viihdykettä.  Ainoa leivonnainen, jonka leipominen kannatti rahallisesti, oli erityisleivonnaiset, kuten mokkapalat sekä ihan tavallinen pulla, koska jo ennen Ukrainan sodan aiheuttamia seuraamuksia elintarvikkeiden hintakehitykselle tavallisesta pullasta joutui pulittamaan 4-5e/pussi, eikä pussissa ollut yleensä kuin noin 5 pikkupullaa.  Sillä hinnalla oli jo järkevää maksaa se 1,09e kahden kilon jauhopussista (nykyään jauhopussi maksaa huomattavasti enemmän) ja muutama euro muista leivontatarpeista, koska lopputuloksena oli monta pussillista herkkuja. Sen sijaan esim. sämpylöiden leipominen oli aika joutavaa, ellei tehnyt sitä omaksi ilokseen. Leipää sai niin edullisesti kaupasta. Vaikka jauhojen ja muiden leivontatarpeiden hinnat ovat nousseet muiden elintarvikkeiden mukana, pakastimen täyttäminen itsetehdyllä ruualla säästää ruokamenoissa parhaimmillaan huomattavan summan.  Jos siis ruo

Tein aiemmin 7x -sarjan halvoista arkiruoista ja se sai todella paljon lukijoita. Ajattelin, että aihe on varmasti tapetilla nyt, kun hinnat nousevat. Meilläkin on lähikaupassa hinnat menneet aivan hirveiksi. Eräskin meidän perheen suosikkituote maksoi ennen noin 1,50e, nyt se on 2,79. Ja tuo hinnannousu tapahtui kertarysäyksellä. Tämä kyseinen leivonnainen jää meiltä nykyään kokonaan ostamatta. Tällä hetkellä hinnat ovat sitä luokkaa, että leipomisesta on tullut kannattavaa siitä huolimatta, että jauhojenkin hinta on noussut.  Ajattelin siis tehdä uuden säästämiseen liittyvän julkaisujen sarjan. Tällä kertaa kaikki säästövinkit eivät liity ruokaan ja yksi niistä on sellainen, joka voi nostaa tunteet pintaan ainakin niillä, jotka ovat tottuneet toimimaan arjessa tietyllä tavalla ja tottuneet siihen, että asioiden omistaminen kertoo hyvästä elämästä.  Itse olen hyvä säästämään arkipäivän käytännön asioissa ja hankinnoissa, mutta hiton huono pistämään rahaa ns. 'sukanvarteen'. Tä

 

 

 

 

Olen etsinyt käytettynä pyörän peräkärryä, joka olisi joko koiran kuljetukseen sopiva tai tarpeeksi leveä ja tukeva, jotta sen voisi muuttaa retkitavaran ja koiran kuljettamiseen sopivaksi. Ulkonäön suhteen en ole liian kranttu, kunhan kärry on ehjä.  Kun laitoin ilmoituksen myy/osta -ryhmään Facebookissa, sain heti kaksi vastausta. Ensimmäinen kärry olisi ollut hyvä, mutta se ei ollut ehjä. Toiselta puolelta oli kuvun vetoketju rikki, mikä on oikeastaan aika paha vika, sillä vaikka koiran kytkee kiinni kärryyn, se yltää silti työntämään päänsä rikkinäisestä kulmasta ulos. Lisäksi kärry oli Kemissä, eikä minulla ole autoa, eikä aikaa pyöräillä tuollaista matkaa kärryä hakemaan. Myyjästä en kuitenkaan löytänyt moitteen sijaa. Ilmoitti heti viasta ja näki vaivaa etsimällä kärrystä tietoa ja otti pyytämäni kuvat. Jos tavaran haluaa myydä, sen myynnin edellytys on, että antaa ostajalle tietoa ja ottaa tuotteesta kuvan. Toinen ostaja tarjosi jopa tarjoamaani hintaa halvempaa kärryä ja kerto

 

Ensi syksynä aloitan uudelleen pyörätreenit Togon kanssa. Se edelleen ryntäilee kaiken liikkuvan perään ellen ennätä kieltää ennen hyökkäystä, mutta nykyään kielto toimii jo paremmin ja pienestä mieltäni kalvavasta epävarmuudesta huolimatta uskon, että siitä voi yhä tulla kelpo pyöräilykaveri.  Ajattelin ostaa pyörään peräkärryn ja yrittää, jos Togo oppisi - täysin luontonsa vastaisesti - matkustamaan siinä. En tiedä vielä miten saan sen siihen turvallisesti kiinni, mutta tulevaisuutta ajatellen tämä olisi tärkeä asia oppia. Nyt voitte miettiä, että kuka tärähtänyt höynä sitoo siperianhuskyn pyörän peräkärryyn, kun koira on luotu juoksemaan! No, minä.  Minulla on hirveä hinku pyöräretkelle. Siis lievästi sanottuna hirveä, rehellisesti sanottuna polttavan ahdistava. Jos voisin ensi syksynä käydä Togon kanssa edes 17km päässä Kukkolankoskella, se helpottaisi tuskaa vähän. 73km:n päässä sijaitseva Aavasaksa houkuttelee myös, mutta se vaatisi Togolta jo todellista sopeutumista kärryssä olo

Inhoan Vihreät kuulat -makeisia ja vielä enemmän inhoan sitä kauppoihin ilmestynyttä ällönimelää vihreäkuulamarmeladia, mutta tämä jäätelö on jumalaisen koukuttavaa!  Ostin tätä joskus uhkarohkeasti uskoen, että tämän on pakko olla pahaa, mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Olin auttamatta koukussa heti ensimmäisestä lusikallisesta.  Suosittelen tätä erityisesti niille kaltaisilleni, jotka hylkivät niitä alkuperäisiä makeisia, koska tässä jäätelössä maku todellakin toimii!

Mielestäni Classic jäätelöistä parhaimpia. Vanhan ajan vaniljaa ja mustikkaa. Tätä makuyhtälöä on liki mahdotonta voittaa. Lisäksi tämä on kaupan valikoimissa niitä harvoja mustikkajäätelöitä. Miksi mustikka on niin vähän käytetty maku? Sehän kuuluu kesään

Pehmis on helppo tehdä itse ilman mitään ylimääräisiä laitteita ja se on poikkeuksetta herkullista. Pehmytjäätelökoneita toki saa ostettua alle satasella jos on erityisen perso tälle herkulle, mutta jos herkuttelee harvemmin, siihen on turha satsata rahaa. Valmiina kioskilta ostettu pehmis on helpoin vaihtoehto, mutta kotona sitä voi tehdä näin: Ota pala (esim. 1/4 osa litran paketista) kermajäätelöä, murskaa se lujatekoisella haarukalla ja sekoita, kunnes jäätelö on tasaista pehmistä (älä anna sulaa, menee muuten nesteeksi). Vaatii vähän sormivoimaa, mutta maistuu siltä miltä pitääkin. 

On Togo varmasti osannut uida ennenkin, mutta se ei ole koskaan suostunut mahaa syvemmälle veteen. Tänään ensimmäistä kertaa mentiin koko porukka kunnolla uimaan ja näytti siltä, että Togo jopa tykkäsi siitä.  Houkuttimena toimi pallo. Huomasin rikkinäisellä jalkapallolla temppuillessani, että Togo rakastaa pelata 'futista'. Niinpä ostin sille kevyen lasten pallon, solmin sen kangaspussiin niin, ettei se heti kadonnut virran mukana ja Togo sai siitä hampaillaan otteen. Sitä sitten viskottiin veteen ja Togo innostui niin, että hyppäsi uimaan ihan kunnolla.