Tänään oli ensimmäinen aamu, kun pyöräily Togon kanssa sujui käskyjenkin osalta ihan nappiin. Meidän 4km:n aamupyöräilyllä Togo innostui juoksemaan kovaa vauhtia jo kaupunkialueella. Yleensä en anna sen kiskaista kiitolaukkaan tässä asuinalueen vilkkaimmalla kohdalla, koska työmatkaliikennettä on aikaisesta ajankohdasta huolimatta yllättävän paljon. Nyt kadut näyttivät kuitenkin autioilta, niinpä polkaisin vauhtiin ja ampaistiin matkaan. Tienylityksiä oli monta. Togo hidasti käskystä ja tarvittaessa pysähtyi ennen risteystä ilman, että minun tarvitsi lyödä jarruja pohjaan ja pakottaa. Kun piti kääntyä, se kääntyi käskystä kuin unelma. Vaikka annoin sen kiihdyttää kiitolaukkaan, sen korvat pysyivät päässä eli ensimmäistä kertaa pyöräilyhistoriamme aikana Togo kuunteli silloinkin, kun juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Aiemmin vauhti on sumentanut kuulon ja ymmärryksen. Eilen vein potkulaudan varastoon. Tästä eteenpäin keskityn täysin pyöräilyyn. Togo ei edelleenkään halua vet