Arkikuvia ja outoja unia

Suunnittelen Togon kastrointia syyskuun alkupuoliskolla. Nyt olisi oikea aika tehdä se, koska ilma on viilentynyt ja meidän perheen retkeilykausi alkamassa. Ennätän tehdä pyöräretken Kukkolankoskelle ennen kastrointia, sen jälkeen sillä olisi sopivasti aikaa parantua ennen Lapin matkaa. Harmittaa pistää pyöräily tauolle, mutta joku uhraus on tehtävä, että saadaan asia pois päiväjärjestyksestä.  Teineistä etenkin nuorempi on pöyristynyt suunnitelmistani. Hänen mielestään uroskoiran kastrointi on pahoinpitelyä. "Sä et tiedä, kuinka tärkeitä Togon boolssit  on sille".  Selitin, ettei Togo välitä palleistaan tuon taivaallista, mutta todennäköisesti se vihaisi niitä jos tietäisi, miten paljon harmia niistä sille on. Levottomuus, tempperamentin muutokset, keskittymiskyvyttömyys muiden koirien lähellä ja alituinen panetus, jota ei voi helpottaa edes runkkaamalla... kuulostaako mukavalta?  Sivusin aihetta myös töissä ja miespuolinen työnantajani piti minulle palopuheen siitä, kuinka

Toissa päivänä menin Togon kanssa iltakävelyn jälkeen viereiselle autiolle tontille, että Togo saisi toteuttaa itseään kaivamalla ja metsästämällä hiiriä. Laitoin kuulokkeet päähän ja kuuntelin musiikkia, koska kaivaminen on Togon ikioma juttu, minä vain seuraan perässä ja yritän olla puuttumatta asiaan. Ei siinä ehditty kauan olemaan, kun jouduin hätistelemään kimpustani aggressiivista ampiaista. Vilkaisin sivulleni ja näin, että Togon kimpussa niitä pyöri jo harmaana pilvenä!  Kaivaessaan Togo oli löytänyt maa-ampiaisten pesän, enkä minä ollut musiikin läpi kuullut niiden vihaista surinaa. En myöskään ollut yhtään seurannut Togon tekemisiä, olihan minun virkani toimia vain hihnanpidikkeenä.  Ennätin tajuta, että Togo oli liikehdinnästä päätellen saanut vähintään yhden piston, kunnes juoksinkin jo koiraa perässä repien karkuun parvena kimppuun käynyttä ampiaispopulaatiota. Onneksi ne eivät lähteneet jahtaamaan meitä sen kauemmaksi. Päästiin kotipihaan rauhoittumaan ja kotiin tarkistam

Blogi oli pienellä tauolla. Ei ollut aikaa ylläpitää sitä ja kun lopulta aikaa ilmeni, Blogger ei toiminut kunnolla. Yleensä päivitän tätä puhelimella, joten jos puhelimessa sovellus ei pelitä, sitten bloggaaminen jää odottamaan sitä hetkeä, että ennätän räpeltää läppärin kanssa.  Viime aikoina luova kirjoittaminen on ollut ainoa asia, jota olen läppärillä tehnyt, ja romaanin käsikirjoituskin on edistynyt hitaasti tuon mainitsemani ajan puutteen vuoksi. Tämä krooninen aika-anemia on siinä mielessä erikoista, että kuulun siihen nopeatempoiseen ja aikaansaavaan ihmistyyppiin, joka pystyy tekemään monta asiaa limittäin kokematta siitä sen kummempaa stressiä.  Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin nuorison koulu on tänä syksynä alkanut. 8.luokalle menneeltä kuopukselta en tietenkään suurempia ongelmia odottanutkaan, mutta esikoisen suhtautuminen amiksen alkamiseen oli vähemmän myönteistä, silti hän näyttää viihtyvän siellä paremmin kuin meistä kumpikaan osasi odottaa.  Muutenki

Tänään Togo tapasi tyttöhuskyn ja näytti sen rinnalla jättiläiseltä. En ole varma oliko kyseessä puhdasrotuinen siperianhusky, koska se oli niin pieni ja siro Togon rinnalla, että ne näyttivät olevan aivan eri maailmoista. Tähän lähelle piti tulla kesän aikana koirapuisto, mutta nyt on jo elokuu, eikä puistoa näy, ei kuulu. Lähetin taas kyselyn kaupungille, että antaisivat edes jonkinlaisen arvion milloin puisto on tulossa, mutta ei ole kuulunut vastausta.  Olisihan se ihanaa aamulenkin jälkeen käydä vielä pelaamassa Togon kanssa palloa koirapuistossa ja iltaisin nähdä tuttuja koirakavereita.

Tein luonnonvalkoisesta langasta kaulurin talven ulkoiluihin. Levenevään osaan jätin ihan tarkoituksella reiät lisäyksistä. Kun teen käsitöitä itselleni, tällaiset yksityiskohdat auttavat minua tekemään myöhemmin vastaavanlaisen tuotteen vanhan tilalle. Näen vanhasta työstä, missä kohtaa olen lisännyt ja kuinka paljon, ja kuinka monta välikerrosta lisäysten väliin on kudottu. Jonkun silmää voi häiritä, mutta arkivaatteissa minua ei haittaa ollenkaan. Tämän kaulaosa on tehty 100 silmukalla. 

Viimeinen jämäruoka on erilaiset keitot. Niihin voi upottaa sekä jämäkasvikset että lihat, kalat ja kalat. Myös maitotuotteet, kuten kuohukermapurkkien jämät voi hyvin laittaa keittoon ja keitosta saa pehmeän kermaista. Kuva: Pixabay Tomaattimurskapurkin loput olen laittanut usein keittoliemeen ja se onkin hyvä pohja mausteisille keitoille. Minä laitoin viimeisimpään jämäkeittoon mm. grillauksen jälkeen tummumaan jääneet herkkusienet ja vihanneslaatikon pohjilta löytyneet kukkakaalit. 

Tältä näyttää Togo tunnin pyörälenkin jälkeen: Tunnin vauhdikas pyöräily vastaa helposti rasittavuudessaan parin tunnin kävelyä siitä huolimatta, että sisällytän pyörälenkkeihin pienen rauhallisen metsäkävelyn, jotta Togo saisi hengähtää.  Välillä Togo haluaa juosta ihan vimmattua vauhtia, silloin poljen mukana niin, ettei se joudu vetämään kuin kevyesti. Vauhti on niin kova, että kaatuminen tietäisi takuuvarmaa loukkaantumista. Olenkin laittanut ostoslistalle uuden kypärän.  Suurin osa lenkistä mennään reipasta ravia ja toisinaan edetään hitaasti ja pissaillaan, mutta halu merkata ja nuuhkia jok'ikinen pusikko on pyörälenkeillä vähentynyt nyt, kun Togo on vähän aikuistunut ja juoksuinto on kasvamaan päin. Togo on myös rotevoitunut ja alkanut taas kasvattamaan paksumpaa turkkia. Vähän turhan aikaista talviturkille, mutta en ihmettele, jos Togon kroppa jo reagoi kylmeneviin öihin. Se nukkuu edelleen kaikki yöt parvekkeella, vaikka onkin viime viikkoina viihtynyt entistä enemmän myös

Jämäruuasta ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen lasagne, mutta se on loistava keino hyödyntää jääkaappiin jääneet jämät, eikä sen tekemiseen tarvita välttämättä edes lasagnelevyjä tai maitoa. Tässä kuvassa Mifu-kesäkurpitsalasagne, jossa levyt on korvattu kesäkurpitsalla, maitokastike pelkällä juustoraasteella, ja jauheliha Mifu -rakeella. Lasagne on yksi helpoiten muokattavista ruoista. Maitokastikkeen voi jättää pois tai jos maitoa on kaapissa vain tilkka, siihen voi lisätä ruokakerma/kauraruokajämät. Lihan sijasta voi käyttää ihan mitä kaapista sattuu löytymään. Minä kun en käytä lihaa, olen laittanut lasagneen mm. paprikaa, Mifua, soijarouhetta, parsakaalimurua, sieniä ja pinaattia. Jos sipulia ei ole ollut, olen korvannut sen kasvisliemikuutiolla tai jättänyt vain kokonaan pois.  Jälleen kerran vain mielikuvitus on rajana!

Ainakin 70-80-luvulla lapsuutensa eläneet tietävät mikä on pappilan hätävara. Lyhyesti selitettynä: kaapin perukoille kuivahtaneet pullat, kuivakakut ja keksit paloitellaan ja ladotaan kulhoon vuorotellen kermavaahdon ja hillon kanssa.  Kuva: pixabay Kun olin pieni, äiti teki tätä silloin tällöin ja ainakin lapsen mielestä se oli hurjan hyvää. Nykyään meillä ei syödä niin paljon leivonnaisia, että niitä jäisi kuivahtamaan kaappeihin, mutta pappilan hätävara on hyvä keino hyödyntää pilaantumisvaarassa oleva leivonnaisvarasto, jos sellainen kaapista löytyy.

Itse olen hyödyntänyt mustuneet banaanit ja pehmenneet omenat kuivakakkuihin ja tehnyt jauhopussien jämistä muffinsseja ja teeleipiä. Niihin voi upottaa melkein mitä vain pähkinöistä siemeniin, marjoista hedelmiin.  Kuva: pixabay Kun valitsee yksinkertaisen perusohjeen, siitä voi muokata aivan mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana! Tarvitsee vain leivonnan perustiedot ja taidot, niillä pääsee pitkälle.

Jos tykkää munakkaasta, se on todella helppo tapa hävittää pehmenneet kasvikset, jämälihat ja juustoraasteet ym.  Tässä kuvan munakkaassa mm. kukkakaalimurua, tomaattia, pinaattia ja raejuustoa.  Itse en ole suuri munakkaan ystävä, mutta salaatin kanssa ja leivän väliin laitettuna uppoaa kyllä minuunkin. Näistä saa helposti terveellisiä ja täyttäviä.

Sämpylätaikina on minulle yleisin tapa hyödyntää hävikkiruoka. Näihin aamupalasämpylöihin käytin viimeisen käyttöpäivän ylittäneen tuorepinaatin, pari päivää viimeisen käyttöpäivän yli menneen maidon, pitsan leivonnasta jääneen mozzarellaraasteen ja viimeiset jämät kaura- ja 4-viljanhiutalelaatikoista.  Muita hyviä jämätuotteita sämpylätaikinan aineeksi ovat mm. perunamuusi, porkkanat, pähkinät ja puurot. 

Eivät nämä mitenkään kauniit ole. Meinasivat jäädä kokonaan kesken, mutta sitten hätäseen kyhäsin valmiiksi.  Päällinen on tehty kuten tavallinen lapanen, mutta löysällä mallilla ja kämmeneen jätin reiän, jotta sormet saa tarvittaessa ulos. Tämä siksi, jos tulee koiraa ulkoiluttaessa tarve saada hihnasta tiukempi ote. Sisälapasesta jätin joustimen ja peukalon kokonaan pois (kaksinkertainen peukalo on liian jäykkä) ja ompelin sen kärjestä kiinni päällislapaseen. Sisälapasessa on sormille aukko samassa kohdassa kuin päällisessäkin.  Näitä ei ole edes höyrytetty mitenkään, joten työnjälki on karkeaa, mutta talvipakkasilla nämä paksut kintaat ovat hyödylliset koiraa ulkoiluttaessa. 

Kun heräät aamulla ja huomaat, ettei kaapista löydy mitään aamupalaksi kelpaavaa, kannattaa penkoa kaappeja vähän leipäkoria laajemmin. Meillä erään arkiaamun pelastus löytyi pussinpohjallisista. Poikien piti päästä kouluun ja kauppa aukesi vasta kahdeksalta, eikä kaapista löytynyt muuta kuin jämiä. Siispä haalin kokoon kananmunia, pari pakastimen perukoille jäänyttä pitsapohjaa, mozzarellaraasteen rippeet, sipulin ja pilaantumisvaarassa olleet tomaatit ja tekaisin aamupalaksi kananmunapitsat: Täytteeksi käy ihan mikä vain, vaikka paprika, pinaattisilppu tai liha tai mikä tahansa. Ne levitetään kuivan pohjan päälle, rikotaan kananmunat pinnalle, ripotellaan mausteet perään ja työnnetään uuniin, kunnes kananmuna ja pohja on kypsynyt. Minulla sattui olemaan juustoraastetta, mutta en usko, että sekään on välttämätöntä.