Arkikuvia ja outoja unia

Togon ulkoilun ja liikunnan tarve tuntuu vähentyneen viime aikoina. Aamun vauhdikkaan pyörälenkin jälkeen se on tyytyväinen tunnin terapiakävelyyn kaivamisineen ja 20min iltakävelyyn.  Togo on siis ulkoillut vain vähän yli 2 tuntia, päivässä, kun aiemmin sen onnellisuus vaati noin 3 tuntia ulkoilua. Nykyään se tosin korvaa osan ulkoilusta leikkimällä sisällä. Se on selvästi aiempaa seurallisempi.  Odottaminen ennen toisen koiran hankintaa oli viisas päätös. Togo on kypsynyt juuri sopivasti ja sen luonne on muuttunut laumakeskeisemmäksi, mutta ei kuitenkaan vielä roikkuvaksi tai mustasukkaiseksi. Ennen se ei näyttänyt kaipaavan mitään, mutta nykyään seurankaipuu on aika ilmeistä.   Arvioisin tämän aikuistumisen merkiksi. Togo on yhä hyvin pentumainen, mutta sen perusluonne on silti jotenkin 'vakava'. Huomasin tämän jo silloin, kun se oli pieni. Jo pienenä se käytti päätään ja välillä se vaikutti melkeinpä analyyttiselta. Silloin arvelin, että siitä saattaa aikuisena tulla hyvink

Sunnuntain työmatkoilla on mukava välillä pysähtyä kuvaamaan, koska liikennettä ei ole häiriöksi asti.  Yksinäinen joutsen lensi edestakaisin Tornionjoen yllä eksyneen oloisena, mutta sitä en ehtinyt kuvaamaan.  Viime päivinä olen tehnyt tilauskäsitöitä ja täydentänyt jo hiukan lemmikkien herkkuvarastoa Helan kotiutumista silmällä pitäen. Raakalihaa ja rustoluita pitää hankkia lisää pakkaseen. Hela saa järsiä alkuvaiheessa purutikkuja, mutta Togolle niistä tikuista ei ole iloa. Se syö sellaisen niin nopeasti, ettei siitä ole sen hampaille mitään vastusta. Kuulin, että tuttavani huskymix uros, joka on Togoa reilu puoli vuotta vanhempi, on nykyään tosi ärhäkkä toisille uroksille. Togo ei ole viime päivinä ollut vielä kovin äksy, mutta jotkut urokset aiheuttavat siinä selvästi enemmän negatiivista reaktiota kuin toiset. Joistain ei pääse ohi kuin etanavauhtia, koska joka askeleen jälkeen se yrittää väkisin kontaktiin. Todella ärsyttävää.  Ja sitten on niitä päiviä, kun kaikki koirat on ok

Kävin Togon kanssa 15km:n pyörälenkillä. Oli harmaata ja sateista, mutta syksy on niin ihanaa aikaa pyöräillä, että olisin voinut mennä vaikka 40km kertarykäisyllä jos Togo olisi jaksanut.

Vuoden paras aika on käsillä ja se näkyy ja tuntuu myös arjessa: minulla on valtavasti motivaatiota ja tekemistä! Tuli haikea olo näitä ruskan värejä kuvatessa. Viimeksi kokeilin tietoisesti väriterapiaa sen jälkeen, kun olin varannut ajan Laikan eutanasiaan. Onneksi nyt on vain positiivisia asioita tulossa.  Tavallaan tuntuu vähän siltä kuin Laika kokisi uuden tulemisen Helan kautta. Helassa on samaa näköäkin kuin Laikassa ja sen emolla on samanlainen lauhkea, ystävällinen katse kuin Laikalla oli. Eniten pelkään sitä, kuinka Eowyn tottuu toiseen koiraan. Se on aina ollut luonteeltaan vähän säikky, eikä se tykkää muutoksista. Kissan kanssa on siis edettävä varoen.  Tänään on sateinen lauantai, viikon ainoa vapaapäivä, ja aikomus on kiertää 15km:n päivälenkki mikäli Togo näyttää juoksuhaluja. Tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki jo aamulla, mutta Togolta oli puhti pois, se oli kaikkea muuta kuin innokas, niinpä jätettiin aamulenkki tyngäksi ja kokeillaan päivällä uudestaan.   Illalla on tur

 

Meillä on viikonloppuvieras ja lähdettiin sen kunniaksi iltaretkelle laavulle. Togo ei tykkää näistä iltajutuista yhtään. Se on tapoihinsa pinttynyt ja kaikki klo 19.00 jälkeen tapahtuva aktiviteetti on sen mielestä vastenmielistä, mutta hyvin se silti jaksoi. Eowyn ei ole osoittanut toivomiani matkakissan lahjoja. Se sietää valjaissa ulloilua, mutta ei koe oloaan mukavaksi kotiparveketta kauempana. Eipä se haittaa. Se on yhtä ihana sohvanlämmittimenäkin.

Tein Yhteishyvän Sesonki -liitteen ohjeella omenakakun ja omalla ohjeella kaksi kääretorttua. Toiseen torttuun tuli täytteeksi mansikkasose-marjarahka ja toiseen hilla-kermavaahto.

Togon turkki on kaulan ympäriltä niin paksu, että puolikuristava panta on sille mukavin pantavaihtoehto.

En erityisesti pidä ihmisistä, enkä häpeä sitä julkisesti kertoa. Meillä toki käy välillä vieraita, kuten pari viikkoa sitten sukulaisia ja tänä viikonloppuna vanha ystävä synnyinseudultani Keski-Suomesta. Yleensä vieraat ovat useamman päivän, koska tulevat kaukaa. Paikallisia tuttuja aniharvoin näen meillä kotona, heidän kanssaan käyn silloin tällöin kahvilassa tai leffassa. Meille tulevat vieraat luulevat, että varaudun heidän tuloonsa suurieleisesti siksi, että näen heitä niin harvoin, mutta se ei pidä paikkaansa. Minä siivoan, leivon ja suunnittelen ohjelmaa siksi, että sellaisen esimerkin sain lapsuudessa. Olen syntynyt 1977 pienellä maitotilalla. Isän puolen suku saapui Keski-Suomeen Karjalasta evakkoina ja äidin puolen suku on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Lapsuudessani kaikki kahvitettiin nuohoojaa ja kiertävää lumppukauppiasta myöten. Kun kylään tuli sukulaisia tai muita harvinaisia vieraita, pöytään laitettiin paremmat astiat ja vierailua edelsi tohina ja siivoaminen. Olin a

Olen neuroottinen luonne, joten toisen koiran saapuminen on pistänyt aivot ylikierroksille. Näen mielessäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja teen laskelmia siitä, miten ja missä järjestyksessä niitä pitäisi pyrkiä eliminoimaan.  Kun Togo tuli meille, Laika oli jo vanha, mutta se oli luonteeltaan niin kiltti ja rauhallinen, etten uskonut pennun muuttavan sille tyypillistä tyyneyttä juurikaan. Oikeassa olin. Se oppi yhdessä illassa hyväksymään pennun olemassaolon ja elämään kiinnittämättä Togon touhuihin juurikaan huomiota.  Sen sijaan Togo on nyt nuori, vahva, ja innostunut leikkimisestä ja muista koirista kuin myös ihmisistä. Mitenkähän yhteiselo Helan kanssa lähtee sujumaan? Ensimmäinen asia, joka molempien koirien on opittava, on ruokarauha .  Koirat syövät keittiössä, mutta molemmille varataan oma rauhallinen nurkka ruokailua varten, eikä kumpikaan saa käydä toisen kupilla. Kun on syönyt oman ruokansa, pitää joko istua odottamaan, että toinen saa syötyä tai lähteä huoneesta.  T

Ymmärrettävästi meillä meni koko eilinen päivä aikamoisen pentukuumeen kourissa. Päällimmäisenä oli miettiä tulevalle pennulle nimi. Olemme elokuvien ystäviä ja minä myös kirjallisuuden, siispä pyysin poikia miettimään elokuva/sarjakuvahahmoja, joiden nimi on helppo lausua. Ihan niin kuin minulle ja sisaruksilleni annettiin vanhat ja perinteikkäät nimet ja minä annoin omille lapsilleni vanhat nimet, joilla on omat esikuvansa, myös lemmikkien nimet on mietitty esikuvien mukaan. Kun olin lapsi, meillä oli koira, joka sai nimensä Toto -nimisen legendaarisen bändin mukaan. Ensimmäinen oma koirani sai nimensä kirjailija Victor Hugolta. Ex-avomiehen kanssa meillä oli 2 kissaa ja 2 koiraa, joista yksi oli rekisteröity rotukoira, jonka rekisteriin kirjattu nimi jäi käyttönimeksi, mutta muut ristittiin sarjakuvahahmojen mukaan. Niistä tuli Viivi, Wagner ja Leevi.  Eron jälkeen muutin monta kertaa ja lemmikit jäivät exälle, mutta hankin myöhemmin karhukoiran, joka sai nimensä Ronja Ryövärintyttä

Ennätin jo päättää, etten ota Togolle kaveria, koska Laikan kuoltua se on yllätyksekseni pärjännyt hyvin yksinkin. Olen silti salaa lasten selän takana miettinyt eri koirarotuja, katsellut pentueita, ja vilkuillut sekarotuisiakin aikuisia, pentuja ja rescuekoiria.  Kuvassa Laika 10v. ja Togo pentuna. Näiden kaverusten yhteinen taival jäi vuosia lyhyemmäksi kuin olin toivonut. Näin jo aiemmin ilmoituksen, jossa etsittiin uusia koteja sekarotuisille pennuille, mutta pelkäsin että innostun liikaa ja petyn sitten, kun siinä onkin jotain kissantappajarotuja. Töissä kahvitauolla asia nousi kuitenkin puheenaiheeksi ja ajattelin, etten siinä mitään häviä, jos maltilla vähän kyselen.  Olen kysellyt useista pentueista  aiemminkin, mutta aina on tuntunut jotenkin väärältä tai koira on ollut liian kaukana tai lapset ovat olleet eri mieltä, mutta tällä kertaa kaikki natsasi täydellisesti. Pennussa on karhukoiraa (rotu, joka on lähellä sydäntäni), collieta ja kultaista noutajaa. Hyväksyin rotuyhdist

 

Kuudelta aamulla pakkasin eväät pyörän peräkärryyn ja vedin Togolle valjaat päälle tarkoituksena pyöräillä Kukkolankoskelle. Urheilusovelluksen mukaan edestakaista matkaa tuli 31km. Alkumatka oli yhtä hössötystä. Togo välillä ryntäili, välillä pysähteli. Selvästi se vaistosi, että tästä tulee tavallisuudesta poikkeava aamulenkki.  Laskin, että menomatkan Togo jaksaa juosta itse ja niin se jaksoikin. Ilma oli harmaa ja kalsa, mutta matkan edetessä Togo rauhoittui ja perille päästiin ilman haavereita. Kukkolankoskella söin aamupalan ja pidettiin lepotauko.  Paluumatkalla pakotin Togon peräkärryyn, koska ajattelin, ettei sille tee hyvää juosta enää, vaikka se olikin kiitettävästi jolkotellut nurmikon puolella melkein koko matkan.  No, Togon mielestä peräkärry oli saatanasta. Sillä oli yhä niin paljon virtaa, ettei se osannut asettua kärryyn ollenkaan. Siispä päästin sen pois ja ajattelin, että kyllä se väsyessään sinne rauhoittuu. Aliarvioin Togon jaksamisen. Se vain jatkoi kilometri kilo

Huomenna lähden Togon kanssa pyöräretkelle Kukkolankoskelle. Se on tavallaan Togon ensimmäinen työpäivä, koska juuri tätä tarkoitusta varten se alunpitäen hankittiin: pyöräily/retkeilykaveriksi. Jos tämä sujuu hyvin, seuraava kohde on kierros maaseudulla. Sen jälkeen patikointi Pohjois-Lapissa. Olen ottanut selvää kastroinnista sen verran, että tällä hetkellä pohdin leikkauksen ajoittamista hiukan myöhempään syksyyn. Tarkemmin ottaen siihen vaiheeseen, kun ulkona on liian liukasta pyöräilylle, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi lunta kelkkailulle. Kastroinnin jälkeen pitää välttää rankempaa liikkumista pari viikkoa, mikä tuntuu ihan kamalalta ajalta osuessaan tähän parhaimpaan retkeilykauteen. Olisi helpompaa ottaa iisisti silloin, kun liikkuminen on muutenkin vaikeaa.