Arkikuvia ja outoja unia

Ennätettiin jo teinien kanssa toivoa Helan korvanpäiden jäävän hiukan lurpalle, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että pystykorva tästä on tulossa. Se on kasvanut hurjan nopeasti ja vahvistunut myös. Nykyään se koirien juostessa vapaana kirmaa Togon perässä kuin vanha tekijä ja Togo haastaa sitä leikkiin niin kuin toista koiraa haastetaan, eikä tyydy vain sietämään pennun läsnäoloa niin kuin ennen.  Tällä pennulla onkin tosi eläväinen ruumiinkieli. Togo on aika kankea ja vakavaluonteinen vaikka siperianhusky onkin, on ollut sellainen pennusta asti, mutta Hela suorastaan nauraa kropallaan aina, kun sitä tervehtii iloisesti. Korvat menee luimuun, pää painuu alas ja häntä vispaa niin, että koko takapää heiluu. Kerrassaan hurmaava otus! Nykyään se juoksee ilman apua rappuset alaskin ja tekee yhä useammin pissat ja kakat ulos. Sisätiloissakin silti riittää vielä siivottavaa.  Metsässä tämä veijari kiitää kuin salama. Se selvästi rakastaa metsässä kulkemista niin kuin voi odottaakin, onhan

Pitkästä aikaa kirjastosta tuli vastaan kirja, jota ei tahtoisi laskea käsistään. Ei uskoisi, että tämä on julkaistu ensikertaa jo vuonna 1948, teksti tuntuu niin tuoreelta ja aihe osuu nykypäivään kuin nyrkki silmään. Rutto kertoo algerialaista pikkukaupunkia koettelevasta ruttoepidemiasta. Aihe on siis synkkä, mutta teksti ei masenna yhtään. Miljöö ja kaupunkilaisten elämä on kuvattu taidokkaasti ja tarina kerrottu sellaisella tyyneydellä, ettei edes aiheen ankeus ja tarinan kalmarikkaus vähennä viihdyttävyyttä. Erityisen paljon tykkään tässä kirjassa siitä, kuinka tapahtumat vyöryvät eteenpäin vauhdikkaasti, mutta ilman minkäänlaista kiireen tuntua. Teksti tuntuu viipyilevän ja lukeminen on rentouttavaa, vaikka tilanne kehittyy koko ajan. Ihanaa pitkästä aikaa sanoa näin: tätä kirjaa voin jopa suositella!

Yritys lyhentää aamulenkkejä meni mönkään. Arki tuli esteeksi. Arkipäivisin teinit tekevät opinahjoissaan pitempää päivää kuin minä töissä, joten en voi laittaa lapsia ulkoiluttamaan Helaa päivällä. Helan ja Togon ulkoiluttaminen yhtäaikaisesti on päivisin haastavampaa, siispä Togon juoksuttaminen pitää tehdä heti aamusta.  Aamuisin tienpinnat ovat yhä useammin jäässä, siispä pyörälenkkiä en voi joka päivä tehdä. Vaihtoehtona on kävely koirapuistoon ja Togon väsyttäminen siellä, mikä puolestaan on vielä rokottamattomalle pennulle riski. Jäisinä aamuina olen silti sen riskin joutunut ottamaan.  Onhan se tietenkin mukavaa, että samalla väsähtää yltiöenerginen Helakin, mutta kieltämättä odotan rokotuksia kuin kuuta nousevaa. Loppuisi tämä jännittäminen ja varominen.  Valitan puokkoilevaa kuvaa videossa. Oli vaikea kuvata, kun Togolla oli vetovaljaat ja se kiskoi koko ajan. Sääli, ettei se vedä silloin, kun pitäisi (pyörän edellä), ainoastaan mennessään kävelijän edellä koirapuistoon tai m

Pieniä hyppyjä eteenpäin, toivottavasti.  Rappusten nousemisen Hela jo hallitsee, mutta laskeutuminen on tuottanut ongelmia. Tänään annoin alkusysäyksen valjaista ja parin yrityksen jälkeen se laskeutui raput itsenäisesti. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua. Eilen opeteltiin pesulle menoa. Pesin kylpyhuonetta ja Hela uteliaana seurasi vierestä. Otin käsisuihkun ja suihkuttelin ympyrää Helan ympärillä niin, että se yritti jahdata vettä. Välillä pyyhkäisin suihkulla sen selän yli niin, että tunsi sen, muttei kastunut pahemmin. Se riitti ensimmäiseksi harjoittelukerraksi.  Aamulla heräsin puhtaan tuoksuiseen kotiin. Helalta ei ollut päässyt yhtään pissaa tai kakkaa lattialle yön aikana. Käytin sen ulkona, jolloin se teki kakan, muttei pissannut. Kotona se sitten odotetusti pissasi lattialle, mikä oli pieni tahra täydelliseen yöhön.  Tällä kertaa Hela myös pissasi vielä aamu-ulkoilun jälkeen kotipihassa ennen sisälle palaamista. Toivottavasti tarkoituksella. Tämä tarkoittaisi sitä, että nyt

 

Koska Hela on todella villi, sen kanssa on harjoiteltava rauhoittumista paljon intensiivisemmin kuin mitä esimerkiksi Togon kanssa piti. Togohan ei pentuna riehunut sisällä ollenkaan.  Kuvassa esimerkki Helan levottomuudesta: kuvaushetki oli rauhallinen kaikkien muiden paitsi Helan osalta. Olenkin tänään tiedottanut perheen kaksijalkaisille, ettei Helalle saa enää antaa huomiota silloin, kun se riehuu ja intoilee. Sitä saa kumartua silittämään vasta, kun se on tyyntynyt. Nyt jo edesmennyt karhukoira mixini, Laika, ei oppinut koskaan hillitsemään intoaan. Se rakasti ihmisiä ja autoilua niin paljon, että ne saivat sen sekoamaan täysin. Se päästi intopissat lattialle vieraiden saapuessa ja intopissat auton penkille matkaan lähtiessä. Vasta vanhana sen vöyhöttäminen laantui. 

Hela on nyt 9vk vanha eli vähän yli 2kk. Se on kasvanut parissa viikossa kissaa suuremmaksi, mutta sen kanssa ei päästä kunnon lenkeille vielä pitkään aikaan.  Peruskoulutus aloitettiin heti, kun pentu saapui kotiin. Se ei ole yhtä nopea oppimaan kuin Togo, joka siperianhuskynä on kyllä turhan kova vertailukohde monessa muussakin asiassa. Istumaan Hela on jo oppinut, maahan menoa on pienissä erissä yritetty muutamana päivänä, mutta sitä se ei ole vielä sisäistänyt.  Katsekontaktia se ei malta ottaa millään ja käskystä odottaminen on edelleen työn alla. Korvien ja tassujen kosketteluun ja hampaiden tarkastamiseen se taipuu helpommin kuin Togo ja ihmisarkuus on poistumassa. Se ryntää jo melko rohkeasti täysin vieraitten ihmisten luokse, jos nämä kutsuvat sitä ystävällisesti. Ulkoilut hoidetaan pääasiassa vapaana lähimetsässä. Siellä treenataan myös luokse tulemista. Nimeään se ei tunne vieläkään, mutta luokse tulee jo vähän paremmin. Hihnassa kävelytän sitä lyhyen matkan aamuisin ja sill

Hela oppi päivärytmin nopeasti. Toinen yö jo nukuttiin kunnolla ja päivisin ruokailut ja ulkoilut rytmittävät päivää.  Ylimääräiset leikkihetket lepojen välillä Hela saa toteuttaa Togon ja kissan kanssa. Olen sanonut lapsille, että pennun on opittava viihdyttämään itseään. Me emme ole täällä koko ajan, joten vapaapäivinäkin ihmiset ovat pennun kanssa aktiivisia leikittäjiä,  ulkoiluttajia ja seuralaisia vain niinä aikoina, kun on koirien aika saada huomiota. Silitellä saa välissäkin, mutta ei saa puuttua suuremmin Helan leikkeihin.  Tällä tavalla on alusta asti valmisteltu pentua myös yksinoloa varten. Yksinoloon valmisteltiin myös sillä, että ensimmäisinä päivinä ulko-ovesta poistuttiin ja palattiin usein ja Helan rauhoituttua se jätettiin ajoittain huoneeseen yksin. Töihin lähtiessä annan molemmille koirille purtavaa. Nyt Hela on ollut meillä melkein 2 viikkoa ja se jaksaa olla 4-5 tuntia päivässä Togon ja kissan kanssa ilman ongelmia. Voimme poistua töihin, kouluun ja muille asioill

Muutan päivärytmiä ainakin väliaikaisesti niin, että teen aamulla lyhyemmän ulkoilun ja päivällä pidemmän.  Aamulla on helpompaa tehdä hihnatreenejä. Hela on niin pieni, ettei sitä voi viedä kunnon lenkeille, mutta lyhyen pätkän voin kulkea niin, että Hela opettelee flexin avulla reunassa kulkemista. Samalla Togo opettelee rauhoittumaan. Se tahtoo vähän villiintyä, kun Hela on mukana kävelyllä. Molempien kohdalla on jo tapahtunut edistystä. Päivällä lapset vievät Helan metsään juoksemaan vapaana ja harjoittelemaan luokse tuloa ja minä teen Togon kanssa pyörälenkin.  Talvella päästään aamuisin potkurilenkeille. Ne ovat myös hyvää harjoitusta Helan tulevia pyörätreenejä varten.  Olen myös tulossa siihen johtopäätökseen, ettei Togosta koskaan tule kunnon vetokoiraa.  7kk vanhasta asti on harjoiteltu ja testattu erilaisia valjaita eli melkein vuosi on nyt tahkottu ja päästy siihen tilanteeseen, että Togo rakastaa pyörän edellä juoksemista, mutta se ei edelleenkään tarkoituksella yritä vetä

Tänään sovin Togolle koirapuistoon leikkitreffit tutun Röllin kanssa. Nämä koirat ovat tunteneet pennusta asti ja aiemmin leikit ovat sujuneet hyvin. Nyt huomasin heti aidan läpi tervehtiessä, että Togo on jännittyneempi kuin ennen ja Röllinkin intoilu kuulosti erilaiselta. Siinä oli jotenkin ärhäkämpi sävy. Kun Rölli juoksi puistoon, koirat pysähtyivät haistelemaan toisiaan ja tajusin nopeasti, ettei homma tule päättymään hyvin. Togo nosti päänsä ja häntänsä korkealle Röllin yläpuolelle ja molemmat jännittyivät patsaiksi. Ennätin siirtyä muutaman askeleen koiria kohti, kun tilanne jo räjähti käsiin.  Togo teki ensimmäisen liikkeen ja Rölli vastasi samalla tavalla. Molemmat tarrasivat raivolla toisiinsa kiinni.  Sain koirat nopeasti aisoihin ja Röllin emäntä tuli vetämään omansa pois. Jonkin aikaa juteltiin niin, että Rölli oli pienten koirien puolella ja Togo isojen. Togo oli siinä vaiheessa jo ihan oma itsensä, mutta ei niitä uskaltanut enää samaan aitaukseen päästää. Tällaista se te

Yritin sopia koirapuistoon leikkitreffejä Togolle, mutta kun mentiin paikalle, siellä oli jo vaikka kuinka monta koiraa. Jouduin hartiavoimin vetämään pettyneen huskyn pois, koska minä en suostu viemään koiraa keskelle kakofoniaa.  Jostain syystä täkäläiset koiranomistajat rakastavat ryhmäytymistä. Kun joku pyytää koirapuistoryhmässä koiralleen kaveria puistoon, kohta siellä on kokonainen lauma ihmisiä koirineen. Minä VIHAAN tätä, enkä totta puhuen usko, että suurin osa koiristakaan nauttii sellaisesta, vaikka se ihmisistä voi siltä näyttääkin. Nämähän ovat reviiritietoisia laumaeläimiä. Eivät ne vieraat koirat ole osa omaa laumaa.  Mitä enemmän vieraita koiria on, sitä enemmän hälinä nostaa stressiä. Meidän pienissä koirapuistoissa etenkin, missä ei ole mahdollisuutta vältellä niitä yksilöitä, joista ei tykkää. Olen huomannut, että vähiten stressiä ja eniten iloa Togolle tuottaa se, kun puistossa on 1-2 entuudestaan tuttua kaveria tai 1 vieras, johon saa rauhassa tutustua. Tämä asetel

 

Kuva kertoo kaiken. Hiukan siperianhuskyn rotumääritelmää kookkaampi huskyuros ja 8vk vanha karhukoira-collie-kultainennoutaja mix narttu. Olen todella yllättynyt siitä, kuinka hyvin Togo osaa varoa pentua.

Uskallankohan sanoa, että Helan yksinoloharjoitukset sujuvat hyvin ilman, että optimismini kostautuu. Tai voinko sanoa siksikään, että Hela ei oikeastaan ole yksin missään vaiheessa. Togo ja Eowyn ovat sen seurana.  Alussa, kun Togo on parvekkeella, Hela roikkui ihmisissä. Mihinkään ei voinut mennä ilman, että se ryntäsi jalkoihin. Nykyään se voi jo nukkua yksin eri huoneessa, mikä on edistystä sekin. Nykyään uskallan huoletta lähteä töihin 45min etuajassa, että ennätän poiketa aamukaakaolle kahvilaan, ja jättää Helan ja Togon samaan huoneeseen.  Kun palaan kotiin, molemmat nukkuvat sikeästi. Ihan kivasti yhteiselo luonnistuu jo vajaan viikon yhteiselon jälkeen. Sisäsiisteysharjoittelu on vasta ihan alussa. Hela ei osaa pidättää yhtään, mutta kakat tekee yleensä ulos, koska niiden kohdalla ennakointi on niin helppoa. Pissat sen sijaan tulee milloin sattuu ja minne sattuu.

Tänään mietin, kuinka muut kahden koiran pentutaloudet ratkaisevat lenkittämiseen liittyvän ongelman.  Pentua ei voi vielä kunnolla lenkittää, mutta paljon liikuntaa vaativa husky odottaa kolmea lenkkiä päivässä. Hela vihaa edelleen pyörän peräkärryä, mutta se on silti aamuisin käytössä. Suurin ongelma liittyy kuitenkin päivälenkkiin. Vielä Hela mahtuu kantoreppuun, siispä töiden jälkeen kuljeksitaan ensin metsässä niin kauan, että Hela on tyytyväinen. Sitten nostan sen kantoreppuun (jota se sietää paljon peräkärryä paremmin) ja kävelen Togon kanssa päivälenkin Helaa kantaen. Epäilen, että kantoreppu jää pieneksi jo viikon sisällä. Mitähän minä sitten teen? Togo ei pidä metsässä haahuilua ja haistelua minkäänlaisena liikuntana. Sen on päästävä kunnolla eteenpäin tai muuten sekä Togoa että minua turhauttaa.  Iltalenkki ei ole ongelma. Silloin koko perhe on koolla. Teinit vievät yleensä Togon kävelylle ja minä Helan leikkimään viereiselle joutomaalle. Lapset kyllästyvät nopeasti leikittä

Ajattelin vielä kerran kokeilla päivälenkkiä molempien koirien kanssa yhtäaikaa. Mentiin pitkin metsäpolkuja niin, että Hela sai kipittää omaa vauhtiaan vapaana niin kauan kuin jaksoi. Kun ei enää jaksanut, nostin sen kantolaukkuun ja yllätyksekseni tällä kertaa se asettui sinne ongelmitta. Yritin ottaa kuvaa Helasta kantorepussa, mutta kuvan ottaminen oli vaikeaa, kun siihen änkäsi eteen Eowynin naama ja Togon kuono.  Oli tosi kiva lenkki, mutta lenkin jälkeen Togo ja Hela villiintyivät molemmat ja sillä hetkellä, kun käänsin selkäni vaihtaakseni lenkkivaatteet kotikuteisiin, leikki äityi niin hurjaksi, että Hela satutti jalkansa.  Säikähdin vinkunaa tietenkin kuollakseni ja luulin, että nyt sillä on takuulla jalka poikki tai vähintään sijoiltaan, mutten löytänyt siitä mitään vikaa. Hela oli roikottanut sitä hetken ilmassa töytäisyn jälkeen, mutta kun laskin sen takaisin maahan, jalassa ei ollut mitään hajalla. Pentu kipitti sillä täysin ontumatta ja arastelematta.  Tuli paha mieli, k

Varma merkki laumaan hyväksymisestä on se, että molemmat koirat osaavat rauhoittua nukkumaan samassa tilassa. Vielä parempi, että osaavat rentoutua toistensa vieressä.  Kolmas päivä pennun saapumisen jälkeen:

Koska Helan synnyinkodissa oli kissoja, sopeutuminen Eowyniin on ollut tosi helppoa. Eniten ihmettelenkin sitä, että epäluuloisen luonteen omaava Eowyn on ottanut koiranpennun vastaan epäröimättä. Ewen reaktiota pelkäsin kaikkein eniten. 

Yö sujui hyvin. Ulinat on loppu ja uni maittaa. Yksi asia päivärytmin opettelussa on siis hallussa jo toisen yhteisen yön jälkeen.  Pyörän peräkärryssä matkustaminen sen sijaan on edelleen saatanasta. Ennen lenkkiä kierrettiin talo kävellen, mutta kärryyn jouduttuaan ulina alkoi heti ja pieniä taukoja lukuunottamatta jatkui koko lenkin ajan. Ulinatauon aikana otin Helan kärryistä pois ja annoin kävellä vähän aikaa, mutta loppumatka silti uikutettiin. Meni se kuitenkin paremmin kuin eilen. Togo kulki hienosti ja tällä kertaa se osasi myös jättää Helan rauhaan, vaikka jaloittelutaukonsa aikana Hela juoksi ärsyttävästi sen kintereillä joka paikkaan. Kotona yrittivät yhteistä leikkiäkin. Kun tein päätöstä toisen koiran hankinnasta varoitin poikia, ettei Togo enää niin paljon tykkää leikkiä ihmisten kanssa, kun sillä on koirakaveri. Silti yllätyin itsekin siitä, että se jo tässä vaiheessa on lopettanut kokonaan ihmisten kanssa leikkimisen. Kunhan se on täysin rentoutunut ja sopeutunut Helan

Tänään Togolla oli sokkotreffit läheisessä koirapuistossa. Menin sinne lenkin jälkeen tietämättä onko siellä ketään, mutta olihan siellä tuttu naapurin koira. Leikkien jälkeen Togo näytti tältä: Muuten päivä on mennyt pissaläikkiä siivotessa ja sisäsiisteyttä opettaessa. Yhdessä päivässä ei paljon ehdi tapahtua, mutta jotain pientä edistystä kuitenkin: - Togo roikkuu nyt jo vähemmän Helan perässä ja rauhoittuu parvekkeelle nukkumaan välittämättä pennun ääntelystä.  - Kun Togo tulee parvekkeelta pois, molemmat heiluttavat häntää ja tervehtivät toisiaan. - Yhteinen leikki ei vielä kunnolla onnistu ja Togo on sisällä normaalia pidättyväisempi, mutta enää se ei läähätä stressaantuneena, mikä on iso muutos positiiviseen suuntaan. Tässä vielä Helan lyllerrystä iltaulkoilulta ja Togon ja Helan yritys leikkiä keskenään: Pian nähdään osaako Hela jo paremmin nukkua vai meneekö ensi yökin ulinaksi.

Tänään on siis Helan ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissa. Yritin jo treenata yksinoloa, mutta teinit munasivat opetustuokion toimimalla täysin päinvastoin kuin olin neuvonut. Toki Hela näki ensimmäistä kertaa lähtörutiinit, on sekin jo askel eteenpäin.  Päivärytmiä on muutenkin hiottu parempaan suuntaan ja sehän auttaa yksinoloharjoittelussakin. On tärkeää, että Hela väsähtää oikeaan aikaan, silloin se malttaa nukkua työpäivän ajan ja osaa antaa ihmisille tilaa silloinkin, kun on vapaapäivä. Ylimääräiset pissatukset on hoidettu nopeasti pois alta. Ulos -> hetki kuljeksitaan ja odotellaan tuleeko pissaa vai ei-> jos tulee niin kehutaan hienosta työstä ja palataan sisälle. Oikea-aikaisilla ulkoiluilla aamulla, päivällä ja illalla ollaan ulkona niin kauan kuin Hela näyttää jaksavan. Se saa kulkea metsäpolulla ja leikkiä avarassa, turvallisessa maastossa vapaana ja oppii samalla seuraamaan ja tulemaan kutsusta luokse. Ulkoilun jälkeen sen kanssa leikitään hetki ja annetaan s

Yö meni odotetusti. Toisin kuin Togo meille tullessaan, Hela ei nukkunut yhdeksästä kuuteen ilman pihahdusta vaan ilmoitti olostaan säännöllisin välein ulisemalla ja inisemällä noin varttitunnin putkeen, kunnes nukahti lyhyeen uneen ja aloitti sitten itkunsa uudelleen. Tämä ei ole ongelma. Kaikille on tehty selväksi, että yöllisiin ulinoihin ei vastata rauhoittelulla tai leikillä. Se riittää, että kääntää kylkeä tai huokaisee niin, että Hela kuulee jonkun olevan lähellä. Uniset ulinat loppuvat ajan kanssa. Eilen illalla olin laittanut peräkärryn valmiiksi ja aamun suunnitelma oli selvä. Ensin kierrettiin talo, että Hela sai tehdä pissan ja kakan. Tämä sujui hyvin. Sitten alkoi vastustaa. Hela vihasi peräkärryä, vaikka siinä oli takuulla mukava matkustaa. Oli viimeisen päälle pehmeää ja kiinnityskin sellainen, että sai liikkua turvallisesti. Neiti oli kuitenkin sitä mieltä, että kärryily on saatanasta ja ulvoi ja kiljui koko pyörälenkin ajan. Kesken kaiken se sai myös kiemurreltua itsen

Tänään iltapäivällä Hela kotiutui.  Matkalla päästettiin kunnon haisukakat koppaan ja ulistiinkin vähän, mutta kokonaisuutena matka meni hyvin. Se joi hyvin, järsi purutikkua ja ulkoili tauoilla tosi reippaasti. Suurin shokki taisi olla Togo. Togo seurasi sitä kirsu kiinni takalistossa ja Hela koki sen hiukan uhkaavaksi, siksi se kipitti jalkoihin ja yritti kiivetä syliin.  Kun päivälenkin jälkeen sain Togon rauhoittumaan parvekkeelle, Hela innostui leikkimään kunnolla. Eowyn, jonka rohkea reaktio yllätti meidät täysin, juoksi Helan kintereillä pallon perässä ja kyttäsi uuden perheenjäsenen liikkeitä turvallisen etäisyyden päästä.  Aika näyttää, kuinka nopeasti Hela oppii kodin rytmin ja kuinka se oppii irtautumaan ihmisistä. Yksinoloa opetellaan ensimmäisen kerran jo huomenna, mutta pienissä erissä.

Tänään tulee televisiosta Koko Suomi leipoo ja aina KSL-päivinä minuun iskee leipomisvimma. Tänään testasin ensikertaa elämässäni kasvis- ja lihapiirakoiden tekoa. Ulkonäkö on mitä on, mutta onnistuin tekemään täytteistä todella hyviä ja taikina - jonka ohjeen löysin netistä - oli erittäin hyvä.  Lapset sanoivat, että kotitekoisina lihapiirakat olivat "miljoona kertaa parempia" kuin kaupan ja minäkin tykkäsin kasvispiirakoistani. Lihapiirakoihin täytteeksi tuli vain jauhelihaa, sipulia, vähän riisiä, jalapenoa ym. mausteita. Kasvispiirakoihin tuli kesäkurpitsaa, paprikaa, vähän riisiä, sipulia, jalapenoa ja muita mausteita. 

Tänään on korvapuustipäivä, näin minua töissä valistettiin, siispä vein avustettavan Tornion Espresso Houseen juomaan kaakaon ja syömään kanelipullan.  Syksy on vaikuttanut meihin kaikkiin eri tavoin. Teinit ovat sairastelleet ja kiukutelleet, minä olen nauttinut ruskasta ja ulkoilusta, mutta myös kuumasta teekupillisesta hyvän kirjan tai This Is Us -sarjan parissa.  Togo on kadottanut korvansa. Se on nyt ilmeisesti ihan oikea teini, koska aamun pyöräilyt ovat hengenvaarallisia Togon levottomuuden ja impulsiivisuuden takia, mutta myös pakollisia, koska juokseminen on ainoa keino lääkitä sen ylikierroksilla käyviä, hormonien sekoittamia aivoja.  Eowynista on tullut läheisriippuvainen. Se nukkuu yöt tiukasti kainalossa ja mikäli yritän siirtyä syrjempään ja saada omaa tilaa, se siirtyy korvan viereen ja kurnuttaa. Eowyn ei taida tietää, kuinka nau'utaan. Se osaa vain kurista ja kurnuttaa. Nyt on alkanut lähtölaskenta Helan saapumiseen. Nuorempi poika laskee päiviä ja tunteja. Pentuku

Viikon päästä lemmikkiduosta tulee lemmikkitrio, kun koiranpentu Hela kotiutuu. Pentu ei vielä syö paljon, mutta sen kasvaessa ruokamenot kasvavat entisestään. Luita on hankittava vielä lisää. Minulla on 6 työpäivää viikossa ja joka työpäivälle on oltava luu. Se on yhtälailla virike kuin ruokaa. Rustoluut Togo syö kokonaan, niistä ei jää mitään jäljelle. Helalle on varattuna purutikkuja. Onneksi Togon vatsa sietää jo joitakin kuivaraksuja, jos ne sekoitetaan raakaan tai kypsään lihaan. Nytkin lemmikkien ruokintaan ja viihdykkeisiin uppoaa 100-200e kuussa. Jos Togo joutuisi vieläkin syömään pelkkää raakaruokaa, sen ruokkiminen olisi tosi kallista.