Yö meni odotetusti. Toisin kuin Togo meille tullessaan, Hela ei nukkunut yhdeksästä kuuteen ilman pihahdusta vaan ilmoitti olostaan säännöllisin välein ulisemalla ja inisemällä noin varttitunnin putkeen, kunnes nukahti lyhyeen uneen ja aloitti sitten itkunsa uudelleen.
Tämä ei ole ongelma. Kaikille on tehty selväksi, että yöllisiin ulinoihin ei vastata rauhoittelulla tai leikillä. Se riittää, että kääntää kylkeä tai huokaisee niin, että Hela kuulee jonkun olevan lähellä. Uniset ulinat loppuvat ajan kanssa.
Eilen illalla olin laittanut peräkärryn valmiiksi ja aamun suunnitelma oli selvä. Ensin kierrettiin talo, että Hela sai tehdä pissan ja kakan. Tämä sujui hyvin. Sitten alkoi vastustaa.
Hela vihasi peräkärryä, vaikka siinä oli takuulla mukava matkustaa. Oli viimeisen päälle pehmeää ja kiinnityskin sellainen, että sai liikkua turvallisesti. Neiti oli kuitenkin sitä mieltä, että kärryily on saatanasta ja ulvoi ja kiljui koko pyörälenkin ajan. Kesken kaiken se sai myös kiemurreltua itsensä vapaaksi valjaskiinnityksestä ja yritti kaivautua kuvun läpi ulos kärryistä.
Togo ei välittänyt ulinasta vaan juoksi minkä tassuistaan pääsi, kunnes päätin Helan ulvomisen väsyttämänä tehdä lyhyemmän lenkin ja viedä koirat loppuajaksi kaivamaan kuoppia. Togo kaivaisi ja Hela juoksisi vapaana.
Niitty oli kuitenkin pilkkopimeä ja Hela arkaili jalkojeni välissä koko ajan, ja koska Hela oli paikalla, Togo ei osannut keskittyä kaivamiseen vaan yritti vain haastaa Helaa leikkiin. Kun kokoero on koirilla tätä kuvassa näkyvää luokkaa, en voi antaa Togon ryhtyä painihippaan.
Siitäkös Togo turhautui ja sai ensimmäiset raivohepulit pitkiin aikoihin ja rupesi pyörimään kuin hurrikaani minun ja Helan ympärillä.
Tässä vaiheessa stressitasoni oli kivunnut siihen pisteeseen, etten jaksanut ruveta rauhoittelemaan, otin riekkujan lyhyelle hihnalle ja revin sen väkisin takaisin pyörälle. Kotiin päästiinkin vaikeuksitta, mutta kotipihassa Togon riehuminen alkoi taas. Sen pää oli totaalisen sekaisin Helan läsnäolosta siitäkin huolimatta, että yritin muuttaa aamurutiineja mahdollisimman vähän.
Sisällä tilanne rauhoittui ja Hela yritti jopa löytää Togon kanssa yhteistä leikkiä.
Vielä en tiedä, miten tekisin huomenna nämä aamurutiinit. Togon on pakko päästä juoksemaan, siitä ei voi tinkiä yhtään. Mutta yritänkö sinnikkäästi Helan opettamista peräkärryyn vai jätänkö sen suosiolla lasten ulkoilutettavaksi, se on vielä kysymysmerkki.
En haluaisi luovuttaa heti, mutta se yhtämittainen ulina oli hermoja raastavaa ja vei itseltäni ilon koko lenkistä. Vielä ollaan kaukana siitä pisteestä, että voin viedä koirat koirapuistoon juoksemaan itsensä väsyksiin, ja Togon on saatava pyörälenkkinsä siitä huolimatta, vaikka pääsisikin jo puistoon riehumaan.
Ei muuta kuin mietintämyssy päähän ja pohtimaan toimintasuunnitelman toimivuutta.
Kommentit
Lähetä kommentti