Arkikuvia ja outoja unia

Tänään hankin potkuriin liukujalakset ja tein pienen lenkin koirien kanssa totuttaakseni Helaa meidän talvikauden kulkupeliin. Ilman liukujalaksia kelkkailu ei vielä onnistu. Oli hauskaa ja Hela näytti rakastavan vauhdikasta menoa! Kelkkailu, pyöräily, ja patikointi on kyllä parasta, mitä koirien kanssa voi tehdä. Kunpa olisi koko ajan syksy ja talvi!

Minulla on alkava nivelrikko, joka lopetti juoksuharrastuksen lähes kokonaan jokunen vuosi sitten. Yhtenä päivänä juoksin puolimaratonin, toisena jalkojen isovarpaat tekivät kävelystäkin piinaa. Siitä se sitten jäi pysyväksi riesaksi ja katsoin, että on parempi lopettaa juokseminen kokonaan, koska en enää pystynyt tekemään sitä täysillä.  Nykyään nivelrikko vaivaa heti, jos kävelen kovalla alustalla liian kauan vääränlaisilla kengillä, eivätkä hyvät kengätkään pelasta, jos alusta on asfalttia ja nivelrasitus päivittäistä.  Vanha kuva, ihan näin lumista meillä ei ole. Talvisin puolen tunnin hölkkälenkit kuitenkin luonnistuvat, koska lumi on pehmeä juoksualusta. Siitä pitkäkestoisempaa juoksemista en uskalla kokeilla, mutta aamulenkeillä puoli tuntiakin riittää, koska lenkki on vain osa ulkoilua.  Tänään hölkkäsin puoli tuntia ja leikitin koiria toisen puoli tuntia. Koska Hela rakastaa juoksemista, se pysyy hyvin rauhallisesti hölkkäävän matkassa ja näyttää nauttivan menosta, koska hölkk

Epäilin, ettei Hela opi sisäsiistiksi 4kk:n ikään mennessä, kuten aiemmat koirani, mutta nyt oppimisessa onkin tehty merkittävä harppaus eteenpäin.  Pidätyskyky on yhä todella huono, mutta Hela on oppinut osoittamaan milloin sillä on kakkahätä. Se siis pyytää selvästi ulos.  Pissavahinkojakin on tapahtunut viime aikoina vain kerran päivässä, silloin, kun olen ollut töissä. Muuten on tullut vain pidätyskyvyttömyydestä johtuvia pikku tippoja ulos lähtiessä. Hela yrittää kovasti pidättää, mutta rakko valuttaa lattialle ennen kuin ehdin viemään sen ulos.  Ulkoillessa flexi ei enää riitä. Nyt Helalla on vauhtia niin paljon, että se kipittää flexin kantamattomiin ja vaijeri tökkää, kun liikkumavara loppuu. On siis hihnaharjoittelun aika.  Tämä aiheuttaakin päänvaivaa. Kuinka voin opettaa Helaa, kun minulla on Togo mukana? Aika ei kertakaikkiaan riitä erillisiin lenkkeihin arkipäivisin. Laiska osa minusta haluaisikin antaa sen vetää, kunnes se on tarpeeksi iso vedonestovaljaisiin. Mielenterve

Togo on niin komea, että katsoessa ihan vatsanpohjasta ottaa. Hela rakastaa metsälenkkejä. Se jaksaa juosta metsässä ihan älyttömiä matkoja näyttämättä minkäänlaista väsymystä ennen kuin vasta kotona, jossa se sammahtaa melkein seisaalleen. Tänään onkin ollut aikaa touhuta koirien kanssa ihan kunnolla. Aamulla käytiin koirapuistossa ja normaalia pidemmällä 'rauhoittumiskävelyllä' puistoilun jälkeen, ja tämä päivän metsälenkki jatkui Togon osalta vielä kunnon kaupunkikävelyllä. Hela sai juosta pojan kanssa samaa metsäpolkua kotiin. 

Vaihdepyörä ei toimi tässä vaiheessa vuotta, kun lämpötila sahaa plusasteiden ja -10 asteen välillä, siispä vaihdoin kylmänkelin menopeliin: vaihteettomaan mummopyörään. Togo luuli, että mumetsilla polkeminen tarkoittaa myös vauhdin hidastamista. Koeajo meni ihan hoputtamiseksi.

Avaan uudelleen Instagram-tilin, mutta nyt vain lemmikkien kuville. Tili löytyy hakemalla IG:stä nimellä 'trio_karvatornado'.  Blogin lukijoille se ei anna juurikaan mitään uutta, koska siellä on lähinnä samoja kuvia kuin täällä blogissakin, mutta pääasiallisena somekanavanaan Instagramia käyttävät voivat sitä kautta löytää myös tänne blogiin.

Eilen oli Helan ensimmäinen rokotus. Eläinlääkäri taivasteli sen dumbokorvia ja kiehtovaa rotuyhdistelmää. Hela ei ollut piikistä moksiskaan ja lekuri kirjoitti terveyskorttiin rodun kohdalle "3 rodun super-mix". Hela on opetellut perustaitoja. Ilokseni se kammoaa tassuihin koskemista huomattavasti vähemmän kuin Togo, joka ei halua antaa edes namipalasta tassua, koska inhoaa niin paljon käpälänsä käpälöintiä. Nyt on vielä laitettava tähän loppuun kuva Togosta, jonka koominen istumatyyli jaksaa edelleen huvittaa minua.

Hela on nyt 12 vkoa vanha ja tänään on iltapäivälle varattu aika ensimmäiseen rokotukseen.  Tässä kuvassa Hela mutustaa rustoluutaan. Se on sen verran maltillinen syöjä, että uskallan antaa sille jo pieniä raakaluita. Luu kattaakin koko aamuruoan.  Tämä pentu ei ole mikään ahmatti. Se ei missään vaiheessa ole jaksanut neljää ruokaa päivässä ja kolmesta ruuastakin aamuateria meni alas tosi nihkeästi, siispä jätin senkin pois. Nykyään se ulkoilee aamulla vähintään tunnin (tänään 1,5h) juosten metsässä vapaana, treenaten kävelyä hihnassa, ja sen jälkeen se vielä järsii heinänkorsia joutomaalla Togon kaivaessa kuoppia. Ulkoilun jälkeen se syö raa'an rustoluun ja menee nukkumaan. Töiden jälkeen Hela syö tuhdin aterian ja tehdään tunnin ulkoilu. Iltaruoan annan klo 17.-18.00 välisenä aikana, jonka jälkeen käydään vielä lyhyellä ulkoilulla.  Tässä yllä Togo näyttää onnelliselta, koska pääsi poikkeuksellisesti myös päivälenkin jälkeen kaivamaan. Pissavahinkoja tulee työpäivän aikana johtue

  Eowyn on innostunut leikkimään Helan kanssa hyvinkin vauhdikkaita leikkejä. Tänään se villiinnytti Togonkin riehumisellaan.

Kun toinen koirista on 28kg painava siperianhusky ja toinen pieni pentu, nämä koirapuistokäynnit ovat lähinnä turhauttavia.  Kumpikaan ei osaa varoa. Milloin Togo juoksee kovaa vauhtia Helaa päin, kun Hela yrittää hakea palloa, milloin Hela ryntää sokeana suoraan Togon juoksulinjalle. Jos en ota palloa mukaan, ne vain nuuhkivat ympäriinsä ja kyllästyvät, koska Hela on vielä liian pieni leikkimään sellaisia leikkejä, jotka Togoa kiinnostavat. Jos olisi mikä tahansa järkevä vaihtoehto, en veisi näitä kahta koirapuistoon keskenään vielä pitkään aikaan, mutta nyt ei oikein fiksuja vaihtoehtoja ole. Togon on pakko saada juosta ennen kuin lähden töihin, jotta se jaksaa olla työpäivän rauhassa, enkä voi supistaa lasten muutenkin liian lyhyitä yöunia vaatimalla, että he leikittäisivät Helan sillä välin, kun olen Togon kanssa lenkillä. Joudun siis yksin hoitamaan aamun ja päivän ulkoilutukset. Teinit hoitavat iltapäivästä eteenpäin molemmat koirat.  Ulkoilen siis molempien kanssa metsässä, koir

Nämä kaksi ovat kyllä ihania yhdessä peuhatessaan.

Alla olevassa kuvassa Hela ylös katsoessaan on pystykorva, mutta oikeasti korvanpäät lerpattavat vähän. Olen joutunut ottamaan Helan kanssa riskin ja muutamana aamuna viikossa olen mennyt koirapuistoon niin, että Hela on mukana. Muita koiria se on nähnyt ja haistellut vain aidan läpi, mutta rokottamattomalle pennulle koirapuisto on riski tyhjänäkin.  Positiivinen asia tässä riskinotossa on se, että Hela pelkää huomattavasti vähemmän vieraita koiria kuin Togo pelkäsi samassa iässä. Esimerkiksi tänään koirapuistossa oli kookas cane corso, jota Hela tervehti aidan läpi. Togolla olisi mennyt huomattavasti kauemmin tottua isoon vieraaseen koiraan 11 viikkoisena. Togohan ei siinä iässä vielä ollut missään kontaktissa muihin koiriin, jos meidän vanhaa Laika-koiraa ei lasketa lukuun. Olen kyllä iloinen siitä, että viikon päästä Helan voi rokottaa. Jospa sille sen jälkeen löytyisi oman kokoluokan kavereitakin.

Tänään satoi ensimmäistä kertaa lunta tälle syksylle. Aamukävely tehtiin isojen hiutaleiden leijaillessa. Hela oikein haukkoi lunta suuhunsa heinikossa juostessaan. Hela on nyt 11 viikkoa vanha ja persoonallisuus alkaa tosissaan näkyä. Se ei olekaan luonteeltaan niin voimakkaasti karhukoira kuin alussa epäilin. Viimeisen viikon aikana se on käyttäytynyt enemmän paimenkoiramaisesti. Ehkä collien luonteenpiirteet nousevat esiin.  Hyvä esimerkki on käytös kävelylenkeillä. Kun Togo haistelee tai merkkaa normaalia kauemmin ja Helan pitää odottaa, se istuu käskemättä alas ja katsoa tillittää minua kuin odottaisi käskyjä. Tämän se siis tekee täysin luonnostaan ja minusta se niin tehdessään muistuttaa paimenkoiraa. Olenkin yrittänyt vahvistaa tuollaista käytöstä, onhan siitä hyötyä jatkossa.  Myös positiivinen energia viittaa enemmän paimenkoiraan kuin esim. karhukoiraan. Karhukoiran pentuenergia on tuhovimmaista, mutta tällä pennulla on valtava määrä energiaa, joka kohdistuu leikkiin. Se ei a

Olen odottanut selviä teiniangstin merkkejä nyt puolitoistavuotiaalla Togolla, mutta tähän mennessä ainoa merkki on ollut se, ettei se enää tule toisten urosten kanssa toimeen. Muuten Togo on ollut leppoisa oma itsensä. 7kk vanhana sillä oli aivan hirveä mörköikä, mutta yleensä uroskoirille tulee vielä erikseen se varsinainen teini-ikä, jolloin haastetaan muita poikia tappeluun ja uhmataan käskyjä. Togo ei ainakaan vielä ole osoittanut angstitaipumusta, se vaan ei enää hyväksy muita uroksia leikkikaveriksi. Tänään aamulenkillä meitä tuli vastaan kiukkuinen hirvikoira isäntänsä kanssa ja päästiin siitä helposti kävellen ohi. Aiemmin tällä viikolla pyörälenkillä ohitettiin raivokkaasti haukkuvia pihakoiria, eikä minun tarvinnut käskyttää Togoa kuin suullisesti pysymään tienreunassa, se riitti. Se ei saanut niistä juuri minkäänlaista hepulia.   Toivon taannoisen mörköiän olleen vaikeudessaan niin paha, että meille annetaan armoa tämän teiniyden aikana. Vai alkaako huskyjen teini-ikä myöhe

Hela on nyt noin 2,5kk vanha ja on muutaman kerran osannut pyytää oikeaoppisesti ulos isommille tarpeilleen. Sillä ei ole pidätyskykyä juurikaan, mutta se tuntee milloin kakka on tulollaan ja päästää silloin vaativan yninän ja muuttuu levottomaksi. Silloin ihmisellä on jo kiire, koska kauan se ei pysty suoltaan hallitsemaan. Pissaa se ei pysty pidättämään senkään vertaa. Esimerkiksi tänään se muuttui levottomaksi neljän maissa aamuyöllä ja ennätin saada alkupissat päälleni, kun yritin juosta sen kanssa ulos. Rappukäytävään ei voi pissoja päästellä, siispä se on kiireen tullessa kannettava pihalle. Aiemmat koirani ovat oppineet pyytämään selvästi ulos asioilleen 4kk:n ikään mennessä, enkä usko Helan olevan niitä hidasoppisempi. Helalla on myös sama luontainen tarve mennä asioilleen niin kauas ojan tai metsän puolelle kuin suinkin pääsee. Tämä helpottaa elämää, koska metsästä ja ojasta kakkaa ei tarvitse siivota pois, se saa hajota sinne omia aikojaan.